Hei taas pitkästä pitkästä aikaa!
Kuten huomaatte, mua ei oo pitkään aikaan näkyny täällä. Aika on ollu nyt joulun ja uuden vuoden jälkeen niin tiukilla, että en oo ehtiny pahemmin koneella istuskelemaan! Koulussa päivät on ollu tosi pitkiä ja silleen. Oon kuitenki saanu pelattua tän ja tästä seuraavan osan jo valmiiksi (pelasin kerralla vähä enemmän, kun en niin usein sitä ehdi tekemään), joten seuraavan osan ilmestymiseen ei mene näin kauaa mitä tämän. Uskon, että alan vakinaistaa sen osien ilmestymisen siihen, että vähintään yks kuukaudessa. Se riippuu ihan mun ajasta ja jaksamisesta. Berryjä en kuitenkaan lopeta, niin paljon tykkään pelata tällä perheellä! ♥ Oon kuitenki vakuuttunu siitä, että te luette näitä osia, vaikka mulla kestäis. Kiitos siitä! Teidän osia en oo ehtiny lukemaan, sillä mun on pitäny valita joko pelaan Berryjä teille eteenpäin, tai luen teidän osia. Toivottavasti kuitenkin vielä joskus löydän aikaa teidänkin osien lukemiselle :) Linkitin muuten kaikki halukkaat. No, tän kauhean sepustuksen jälkeen varmaan haluatte jo lukemaan, joten olkaa hyvät! ;)


Suhteen virallistamisen jälkeen Kaikesta huomasi, että Minttu ja Keimo olivat pari.

Se tosin häiritsi muita opiskelijoita, mutta pari ei antanut sen häiritä heitä itseään.

Minttu oli alkanut seuraamaan amerikkalaista jalkapalloa. Kun suomalaiset simit astelivat kentälle, Mintun peukku laski oitis kohtisuoraan alas :D

Keimolla oli omat vapaa-ajan vietto -tavat.
"Oi vitsi kun meni läheltä!"

Sim-Cityn kampuksen yön -kauhu :D

Minttu piti yhteyttä ystäviinsä ja perheeseen puhelimitse.
"Joo joo äiti. En mä mene ulos ilman kaulahuivia", Minttu naurahti äitinsä huolen aiheille.

Mintun ja Keimon suhde ei kuitenkaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Piikit jäivät joskus ikävästi jalkoihin.
"En mä halua suudella sua julkisesti!" Minttu ärähti torjuttuaan Keimon suudelman.
"Mut mehän ollaan pari", Keimo surkutteli, mutta antoi Mintun paasata.

Keimo ei Mintun suuttumuksista huolta kantanut. Eihän hän tehnyt mitään väärää?

Vaikka Mintun mielestä suuttumisen aihe oli täysin aiheellinen, hän pyysi aina anteeksi.
"Anna anteeksi, kun mä silleen suutuin sulle. Sä oot ihana", Minttu sanoi ja halasi Keimoa.
"Tottakai saat anteeksi. Ja niinhän mä olen", Keimo naurahti ja silitteli Mintun hiuksia.

Halauksesta päästyään Keimo peruutti askeleen taaksepäin ja taivutti polvensa koukkuun.
"Keimo, mitä sä nyt?" Minttu kysyi kummastuneena, vaikka hänellä oli pieni aavistus mitä tuleman pitää.

"Minttu Berry, tuletko vaimokseni? Mä rakastan vain sua, ja sun kanssa kahdestaan haluan elämäni jakaa", Keimo lausui juhlallisesti.
"Voi rakas..." Minttu huokaisi haltioissaan.

"Ootko sä tosissas?" Minttu varmisti, ja sai myöntävän nyökkäyksen, jonka jälkeen pujotti sormuksen sormeensa.

"Se on niin kaunis", Minttu ihaili.
"Mukavaa, että pidät", Keimo hymyili.

"Tottakai mä tulen! Mä rakastan sua!" Minttu hihkaisi nolona. Hän meinasi kokonaan unohtaa vastata kysymykseen.
"Ihana kuulla, niin mä arvelinkin", Keimo sanoi onnessaan ja nosti Mintun syliinsä.

Kihlauksen kunniaksi pari piti omat pienet juhlat asuntolan keittiössä... :D

...jonka ansiosta Keimo kutsuttiin salaisen tanssi klubin jäseneksi. Minttu ajatteli naisesta mielessään puolisoa mahdolliselle tulevalle poika-lapselleen.

Tanssit jatkuivat yö-myöhään.

~~~


Minttu haastoi silloin tällöin jonkun opiskelijoista pelaamaan kanssaan shakkia, jonka yleensä voitti itse.


Parin onni jatkui kukoistavampana kuin ennen kihlausta. Minttu osasi vihdoin luottaa Keimoon, hänestä tulisi varmasti hyvä puoliso.

Mutta eihän opiskelu pelkkää kuhertelua ollut. Kilot kerääntyivät nopeasti Mintun vyötärölle...

...eikä Keimonkaan vyötärö turvassa ollut. Keimo vaan ei tajunnut sitä itse :D

Esseiden kirjoittamisen ohella Minttu kirjoitti hää-suunnitelmia vihkonsa takalehdille. Ei niitä kukaan kuitenkaan lukisi.

Eräänä iltana Keimo keskeytti Mintun esseiden kirjoittamisen.
"Kulta, mitä sanoisit, jos me mentäis jo nyt sun perijätontille ja aloitettais meidän yhteinen elämä siellä? Viis opiskelusta", Keimo ehdotti hivellen Mintun poskea.
"Ai olisitko sä jo valmis lapsiin?" Minttu kysyi yllättyneenä.

"Älä aina vedä niitä lapsia tähän. Kyllä me sitten vanhempana ehditään, me ollaan nuoria nyt ja siitä pitää ottaa ilo irti!" Keimo tokaisi ja kietoi kätensä Mintun ympärille.
"Mmmmh... Mä lupaan miettiä asiaa, kun opinnot on hiukan edenny", Minttu lupasi.

Mä en tiiä mitä tässä kuvassa tapahtuu. Kulhon ryöstö tms?

Keimon ehdotuksesta opintojen lopettamisesta oli kulunut jo useampi viikko, eikä Minttu ollut kertonut, mitä oli päättänyt.
"Huomenna mä kysyn uudestaan. Mua ei enää kiinnostais olla täällä", Keimo pohti mennessään nukkumaan. Esseiden kirjoittaminen saisi jo riittää.

Minttu stressasi lopputöiden kirjoittamista, joten ei siksi ehtinyt lainkaan nukkua, vaan nuokkui koneen äärellä tehtäviä tehdessään.

Se ei kuitenkaan riittäisi selitykseksi opettajille, joten lopputyö oli tehtävä.

Kahden vuoden opiskelun jälkeen aiheet aina vain vaikeutuivat, eikä Minttu tiennyt, mitä olisi kirjoittanut ihmisten huonosta ajattelutavasta.

Samana aamuna Keimo etsi Minttua tämän huoneesta, mutta kun ei löytänyt tätä sieltä, niin tiesi suunnistaa koneelle, josta löytäisi Mintun varmasti.
"Mitä sä teet?" Keimo kysyi.
"Älä häiritse nyt, joskus toiste", Minttu sanoi ajatuksensa lomasta.

"Mitä sanoisit jos me lähdettäis täältä nyt, ja sen jälkeen soisivatkin meidän hääkellot?" Keimo leperteli.
"Älä viiti, mä tiiän, ettet sä halua vielä lapsia mun kanssa, saati sit naimisiin. Mun pitää keskittyä", Minttu tiuskaisi jo vähän äkäisempänä.

"No en mä niistä lapsista nyt puhukkaan, ja sitä paitsi... Mä oon tosissani." Keimo jatkoi edelleen itsevarmalla sävyllään.
Minttu lopetti kirjoittamisen ja toisti Keimon sanomia sanoja päässään.

"Tarkoittiko tuo sitä, että me mennään naimisiin heti, kun lähetään täältä pois?" Minttu sammutti koneen ja katsoi epävarmana kihlattuaan.
"No enkös mä niin sanonu", Keimo naurahti ja hymyili leveää hymyään.

Minttu hyppäsi riemusta kiljuen Keimon syliin.
"Sä oot ihanin mies, kenet mä tiedän! Lähdetään heti!" Minttu kiljui Keimon keinuttaessa häntä sylissään.

Minttu soitti samantien vanhemmilleen ja kertoi uutisesta.
"Niin, me siis ollaan Keimon kanssa jo kihloissa. Se kosi mua pari viikkoa sitten."
"No, mikäs siinä, tulkaa sitten vain. Sun oma päätöshän se on", Netta sanoi leppoisasti.

"Kiva että otat sen noin, me lähetään tulemaan. Heippa!" Minttu sanoi hymyssä suin. Ihanaa, että hänellä oli tuollaiset vanhemmat!

Eikä aikaakaan, kun taksi jo kaarsikin asuntolalle hakemaan kahta karkuria kotiin.

~~~

Matka Sim-Citystä Roselandiin oli kuitenkin yllättävän pitkä, joten päivä ehti matkan aikana vaihtua illaksi.
"Tää ei näytä yhtään tutulta", Minttu sanoi epäröiden katsellessaan keltaista omakotitaloa.

"Käydään nyt kurkistamassa, kai sä vanhempas sentään tunnet?" Keimo kiusoitteli.
"Mmh... Mennään vaan", Minttu myöntyi ja pari marssi päättäväisesti sisään.

"Huhuu, onko ketään kotona? Äiti?" Minttu huhuili saapuessaan avaraan huoneeseen.

Ovi narahti, Minttu kääntyi katsomaan ja sieltä saapui tutut kasvot. Vain hiukan vanhentuneena.

"Tervetuloa kotiin, kulta! Ihana nähdä sua!" Netta sanoi ja rutisti tyttöään lujasti.

"Kukas tuo outo poika on?" Netta kysyi epäröiden katsoessaan viheltelevää miestä.
"No tota, se on se mun kihlattu, Keimo", Minttu naurahti.

Asian selvittyä Netta toivotti perijän puolisonkin tervetulleeksi kattonsa alle.

Antero valmisti juuri sopivasti illallisen, joten siinä ehti vaihtaa yliopistolla kertyneet kuulumiset.

"No, koskas te niitä lapsia aiotte hommata?" Netta kysyi kiinnostuneena. Minttu puri huultaan. Keimo katsoi tarkkaan, mitä Minttu vastaisi.
"Äiti, eihän me olla edes naimisissa", Minttu sanoi nopeasti ja Keimonkin ilme huojentui. Minttu ei uskaltanut sanoa totuutta siitä, että Keimo ei vielä olisi valmis hankkimaan jälkikasvua.

"Ehtiihän sitä sitten myöhemmin", Keimo sanoi, johon Antero vain nyökkäsi myöntävästi.

"Rakensitte sitten uuden talon?" Minttu kysyi vaihtaen puheenaihetta.
"No joo, ajateltiin, että nuoripari saattaisi pitää tästä enemmän", Antero sanoi hymyillen.
"Tää on tosi hieno. Kyllä kelpaa", Keimo sanoi ja hymyili takaisin.

"Mikä vimma näillä on koko ajan hommata niitä lapsia? Hyvänen aika elämä vielä edessä, ja lapset vaan hidastais sen kulkua", Keimo purkasi ajatuksiaan vessassa, jossa kukaan ei niitä kuulisi.

"Voi mä oon niin onnellinen, että Minttu tuli jo takaisin", Netta huokaisi, ja nojasi päänsä Anteron käsivarrelle.
"Niin, muuten olisi pitänyt odottaa vielä ainakin yli kaksi vuotta", Antero totesi ja keräsi lautaset pöydästä.

Vaikka pari oli vanhentunut, heidän rakkautensa loisti edelleen.

Niin loisti myös nuortenkin onni.
"Mä oon niin ilonen siitä, että sä suostuit ottamaan mun kanssa tämän mittavan vastuun suvun jatkamisesta", Minttu sanoi ja piteli Keimoa käsistä.
"No, älä sitä suvun jatkumista nyt mieti. Onhan meillä toisemme. Mitäs sanoisit, jos mustakin tulis Berry?" Keimo kysyi salaperäisesti.

"Ihan oikeesti? Mentäis naimisiin? Onko hääpaikka varattu jo?" Minttu pulppusi kysymyksistä.
"Joo naimisiin mentäis, mutta josko vaan ihan kahden?" Keimo kysyi arasti, johon Minttu vastasi myöntävästi. Hänelle oli se ja sama, miten heistä tulisi aviopari. Kunhan se vain tapahtuisi.

Tuumasta toimeen. Tervetuloa sukuun Keimo Berry os Nyssäkkä :)

"Mä rakastan sua Keimoni", Minttu tunnusti hymyillen onnellista hymyään.
"Mäkin sua", Keimo tunnusti, ja suuteli Minttua uudestaan.

Minttua kuitenkin harmitti se, että Keimo ei heti halunnut lapsia, mutta ei antanut sen kuitenkaan häiritä. He hommaisivat lapset sitten yhdessä, kun molemmat sitä haluaisivat.

~~~

Muutaman kuukauden päästä häistä, Minttu juoksi yllättäen eräänä aamulla vessaan oksentamaan.

Minttu oli sen verran ollut hyvin mukana biologian tunneilla, että tiesi olevansa raskaana.
"Nää jäljet pitää puhdistaa! Mitä Keimoki sanois", Minttu sanoi ja hermostuneena alkoi putsata pyttyä puhtaaksi.

Minttu ajatteli kuitenkin, että ehkä hänen epäilynsä olivat turhia. Eikai nyt yksi aamupahoinvointi voinut todistaa hänen olevan raskaana?

Keimo aloitti uuden projektin perheen auton kimpussa. Vaaleansininen väri oli alkanut jo kulumaan, joten Keimo halusi uutta väriä sen pintaan.

Eikä siihen kauaa mennyt aikaa, kun auto kiilsi valkoisena. Vaihtelu virkistää? :)

Vaikka Keimoa ei kiinnostanut urheilu vielä yliopistossa, Berrynä hän oli alkanut sitä seuraamaan...

...sekä käymään myös töissä. :)

Tuli perheelle kuitenkin sen verran laskuja, että rahan tulo ei ollut pahitteeksi Keimonkaan kohdalla.
ps. Onpa muuten kaunis postelijooni! :o

Mintun aamupahoinvointi oli jatkunut jo useamman viikon, eikä olo ollut parantunut yhtään.

Nainen ravasi jääkaapilla koko ajan, joten ruokatarvikkeita oli tilattava lisää.

Minttu ei uskaltanut kertoa raskaudestaan vielä muille. Keimolle tunnustamista hän pelkäsi kaikkein eniten. Hehän sopivat, ettei lasta hankita nyt, mutta se on silti tulossa.

Vanhukset olivat autuaan tietämättömiä Mintun päänvaivoista. He tuijottivat urheilua useamman tunnin ajan, kun Minttu valmisti perheelle päivällistä.

Keimon tullessa töistä, päivällinen oli yleensä jo syöty ja mies joutui lämmittämään annoksensa mikrossa.

Kaikin keinoin Minttu yritti saada raskaudestaan vähemmän näkyvää. Jospa siihen tehoaisi kuntoilu? Ehkä maha ei tulisi silloin näkyviin ollenkaan?

~~~

Björn Prinkkala oli edelleen pysynyt Berryjen perhetuttavana. Netta hehkutti hänelle uutisia tyttärensä avioitumisesta.
"Välitä heille onnitteluni", Björn sanoi hymyssä suin.

Netta ei sitä kuitenkaan ehtinyt tekemään, kun Minttu jo tuli pihalle tapaamaan vanhaa ystäväänsä.
"Heippa, kiva nähdä sua!" Minttu sanoi ja halasi Björniä.
"Hei vaan, ja onnea naimisiin menosta", Björn onnitteli ja sai Mintun hymyilemään.

Minttu kertoi Björnille kaikki kuulumiset aina yliopistosta tähän päivään asti. Myös sen, että hän epäili olevansa raskaana.
"Mä oon yrittäny kaikkeni, ettei se tulis näkyviin, vaikka tottakai mä ite haluaisin, että se näkyis mahdollisimman pian", Minttu selitti sekavin tuntein.
"Musta sun pitäis kertoa sun puolisolle uutinen, viimeistään sillon, kun se maha näkyy", Björn neuvoi, ja Minttu lupasi harkita. Hän vaan ei tiennyt, kuinka sen tekisi.

Sisällä Antero oli päättänyt tutustua paremmin vävypoikaansa, ja esitteli hänelle baletti -taivutuksiaan. :D

Minttu kuitenkin syöksyi väliin ja hyppäsi Keimon syliin.
"Mä olisin vielä halunnu spagaatin näyttää, mutta ei sitte", Antero niiskutti ja poistui paikalta.

"Mites sä nyt noin onnellinen olet?" Keimo naurahti laskiessaan Mintun takaisin omille jaloilleen.
"Mä oon niin onnellinen sun kanssa, rakas", Minttu sanoi hymyssä suin.

Paukkua ei oltu unohdettu. Se oli edelleen perheen rakas lemmikki, jolle aina joku Berryistä oli lörpöttelemässä.

Eräänä aamuna Mintun onneksi ja kauhuksi hänen mahansa tuli esiin.
"No nyt Keimokin näkee mun todellisen onnellisuuden aiheen", Minttu ajatteli kauhuissaan.

Minttu päätti ottaa härkää sarvista, ja kertoa Keimolle totuuden.
"Keimo, olisko sulla hetki aikaa?" Minttu aloitti varovaisesti.
"Joo, oota hetki, laitan tän paussille." Keimo sanoi rauhallisesti ja pisti pelin hetkeksi paussille.

~~~~~~~~~
Haha, jätänpäs tämän osan ilkeään kohtaan ;D Seuraava osa on kuitenkin jo kirjoitettuna ja kuvattuna (niinkuin alussa kerroin), joten en rääkkää teitä kauaa. Osa vähän poukkoili, mutta toivottavasti pysyitte mukana.
Kommentteja? ♥

ps. Jos ihmettelette, että miksi en ilmoittanut uudesta osastani, niin se johtui siitä, että en ehtinyt olla tämän kauempaa koneella. Juuri ja juuri ehdin julkaista osan. Toivottavasti mahdollisimman moni tämän silti huomaisi :) Seuraavasta kyllä ilmoitan, i promise

EDIT// Ilmoitin tänään vähän myöhemmin ihmisille tästä osasta, kun oli aikaa :) 

~Napu