Heeejsan! Päätin nyt julkaista tämän osan! Onhan se jo jonkin aikaa mulla valmiina ollukki Ü Myös seuraava osa on jo kuvattu, että senkään ilmestymiseen ei mene kauaa. Päätin vasta nyt julkaista tämän, sillä viikolla oli paljon tekemistä, mm. piti harjoitella äidinkielen esitelmään varten, joka mulla oli eilen. Sain 3 (asteikolla 1-3) ja tosi hyvät arvostelut, että ehkä näin on parempi :) ensin työ, sitten huvi ;> Mutta menkäähän nyt lukemaan ^^


Asetuttuaan taloksi Antero päätti lukea päivän lehden.

Netta taas halusi testata uutta maalaustelinettään.

Kauaa Antero ei kuitenkaan jaksanut kotona istua, vaan soitti itselleen taksin.

Taksia odotellessaan Antero päätti polkea muutaman kilometrin kuntopyörällä.

Vihdoin kun taksi tuli, Anterolle tuli mutkia matkaan.
"Kuka on tuonu tän lahjan tähän, saa hakea sen siitä niinku olis jo! Eihän tästä pääse yli mitenkää!" Antero huusi, kunnes suostuin siirtämään sen pois edestä :D

Vihdoinkin Antero pääsi taksiin.
"No, minne ajetaan?" Kuski kysyi.
"Lähimpään vaatekauppaan, en kestä tätä trikooasua!" Antero ärähti ja kuski painoi kaasua.

Valittuaan ison pinon vaatteita, Antero meni maksamaan ostoksensa.

"Nettaa, tules katsomaan mitä ostin!" Antero huuteli tullessaan kotiin.

Antero tosiaan tarvitsee uusia vaatteita :D

Ja samaa voisin sanoa Netastakin :''D

Blondi naapuri (joka sattuu olemaan yhden mun ja mun kaverin musiikkivideon päähenkilö) tuli plimpottamaan ovikelloa.

Lähempää kasvokuvaa neitokaisesta Ü Oho, sille on jääny tollaset kyyneleet tuohon poskelle, voi toista <3 :<

Vaatteiden vaihtamisen jälkeen Antero suuteli Nettaa. Naapurit tuijottivat kiinnostuneina ikkunasta :D

Tässä siis parempaa kuvaa heidän asuistaan Ü

Tää vaan on niin kiva kuva, että oli pakko laittaa toinen samanlainen, mutta hiukan lähempää :D

"Sä oot tosi kaunis, Netta", Antero ihaili ja sai Netan hymyilemään.
"Sinäkin, hyvin komea", Netta sanoi takaisin.

Vaatteiden vaihtamisen jälkeen Antero päätti mennä testaamaan heidän uutta juoma-automaattiaan.

Netta taas kokeili onneaan ruoan valmistuksessa, mutta leikkasikin haavan sormeensa.

Pienen harjoituksen jälkeen Netta sai kuitenkin jotain aikaiseksi Ü

"Tää talo on tosi hieno!" Netta sanoi Anterolle.
"Niin on, mäkin tykkään", Antero sanoi ja mässytti ruokaansa.

Ruoka oli nopeasti syöty ja Netta korjasi oman astiansa pois, jonka jälkeen Antero vei omansa.

Antero vuorostaan halusi tiskata ne.
"Voi kun sä oletkin reipas", Netta sanoi onnellisena.

Ruoan jälkeen Antero päätti kuntoilla.

Saman oli päättänyt tehdä Nettakin...

...mutta Antero vaan ei onnistunut siinä :D

"Kauheet mitkä silmäpussit mulla on! Ei tullu siellä yliopistolla niin paljon nukuttua", Netta kauhisteli katsoessaan itseään peilistä.

Netta päätti tehdä asialle jotain ja meni lukemaan jotain romaania sängylle. Kun häntä alkaisi väsyttää, olisi lyhyt tie unten maille.

Hetkenpäästä Antero tuli myös.
"Ai sä luet vielä", Antero sanoi ja vaihtoi yövaatteensa päälle.
"Joo, mua ei oikein väsytä vielä, mutta pakko mennä aikasemmin nukkumaan. Enköhän mäkin tästä pian mene", Netta sanoi lukemisen lomasta.

Antero avasi petinsä.
"Eikai sua häiritse jos mä nukun tässä?" Antero kysyi.
"Ei, nuku vaan", Netta sanoi puoli huolimattomasti.

Ja niin Antero tekikin.

Kauaa ei Netta kuitenkaan jaksanut lukea, joten päätti mennä itsekin nukkumaan ^^

Parin viikon päästä Netta ja Antero olivat jo päässeet normaaliin arkirytmiin. Aikaisin aamulla Anteron kimppakyyti tulikin jo hakemaan.

Netalla ei ollut töitä, joten hän jäi tekemään kotiaskareitaan.

Netta haki lehden ja meni lukemaan sitä sisälle.

Lehdestä ei tuntunut löytyvän mitään Nettaa kiinnostavaa, mutta viimeisellä sivulla oli pienellä präntätty työpaikkailmoitus ja Netta päätti ottaa sen, sillä kahvilassa työskentely kuulosti Netasta ihan mukavalta.

Netta oli alkanut kärsiä pienestä vatsan väänteestä.
"Ei olis pitäny syödä sitä lanttulaatikkoa eilen! Siinä oli takuulla jotain mätää!" Netta sanoi pidellessä vatsaansa.

Netta heitti roskat kätevään roskakuiluun :D

Ollessaan yksin kotona, Netta ei muuta tehnytkään kuin vain nukkui.

Laskujakin tuli, jotka Antero maksoi aina töistä tultuaan.

Anteron tullessa sisälle, Netta ei juossut Anteroa vastaan, kuten yleensä.
"Missä ihmeessä se nainen on?" Antero ihmetteli katsoessaan itseään peilistä.

"No oikeastaan parempi, voin miettiä asiaani rauhassa. Eli siis mä eka sanon sille että rakastan sitä...

...ei, se on liian läpinäkyvää. Mun pitää alottaa asia toisella tavalla. Hmm... Mitähän mä sanoisin...

...No tietenkin sen, että mä rakastan sitä ja haluan sen kanssa naimisiin! Joo näin mä sanon!" Antero selosti peilin edessä ;)

Hetkeä myöhemmin Antero kipitti puhelimeen ja pyysi saada yhteyden Sepon Kultaan.
"Joo sellanen, ei Repeä vaan ANTERO! Netta toiseen ja Antero toiseen", Antero selitti.

"Nyt vain täytyy odottaa oikeaa hetkeä", Antero sanoi päättäväisenä.

Netan pahoinvointi jatkui.
"Mä en enää koskaan syö lanttulaatikkoa, jos siitä tulee tällanen vääntö mahaan!" Netta marisi. Eihän tällainen jatkuva pahoinvointi voinut olla normaalia?

Kunnes sitten eräänä aamuna Netan pahoinvoinnin syy selvisi. Hän oli raskaana! Netan kasvoille nousi valtava hymy.

Hymy kuitenkin hyytyi pian, sillä Netta rupesi ajattelemaan asiaa tarkemmin. "Miten ihmeessä mä kerron tän Anterolle? Eihän me olla vielä edes kihloissa", Netta nielaisi. Hänen oli tehtävä se nyt!

Antero olikin sopivasti kotona kuntoilemassa, mutta nousi kuntopyörän satulasta Netan pyydettyä häntä luokseen.
"Tu-tuota Antero", Netta aloitti varovasti.

"No mitä rakkaani?" Antero sanoi ja silitti Nettaa poskesta.
"Niin tuota, kun mun pitäs kertoa sulle yks juttu", Netta sanoi ja nielaisi.

"Kerro vaan, mulle voit kertoa ihan mitä vaan", Antero sanoi ja otti tätä käsistä. Netalle tuli hiukan varmempi olo.

"No mitä sä sanoisit, jos meillä juoksis täällä jonkun ajan päästä tän mittaisia, tuota noin... Meidän lapsia", Netta selitti ja havainnollisti asiaa kädellään.
"Noh noh, eipä mennä asioiden edelle. Eihän me olla edes kihloissa ja sitä paitsi kyllä ne lapset ehtii myöhemminkin", Antero naurahti. Netan ilme muuttui vakavaksi ja kyyneleet kirposivat hänen silmilleen.

"Mutta kun niin on jo päässyt käymään. Mä oon raskaana eikä me olla edes kihloissa ja mä oon aina halunnu, että lapset syntyy avioliittoon. Olisit aatellu vähä aiemmin", Netta sanoi itkua pidätellen.
"A-ai jaa, no tuota se muuttaakin sitten asian. En mä tullu ajatelleeksi, rakas älä nyt itke", Antero sanoi häkeltyneenä.

Netta käänsi päänsä pois, kun ei enää voinut pidättää itkuaan.
"Säkö et siis oo koskaan suunnitellu elämääs mun kanssa?", Netta kysyi itkun seasta.
"Voi Netta rakas kulta pieni, kun sä nyt kuuntelisit mua. En mä niin oo sanonu, tää vaan... Tuli niin yllättäen", Antero selitti hätäisesti ja samassa hänen päässään syttyi lamppu. Nyt jos koskaan olisi sopiva hetki!

"Netta Berry..." Antero aloitti ja meni polvilleen Netan eteen. Netta käänsi päänsä ja katsoi varovasti Anteroa.

"Tulisitko vaimokseni? Rakastan vain sinua ja tahdon jakaa loppuelämäni kanssasi, sillä parempaa elämänkumppania en voisi toivoa", Antero lausui juhlallisesti. Netta katsoi silmät suurena samettista rasiaa, jossa kimmelsi kaunis sormus.

Netta pujotti sormuksen sormeensa ja ihaili sitä kyyneleet silmissä.
"No, mitäs sanot. Suostutko?" Antero kysyi toiveikkaana.

"Tottakai suostun! Rakastan sua!" Netta sanoi ja hyppäsi sulhasensa kaulaan.
"Ihana kuulla, järjestetään vaikka häät, sitten kun on enemmän rahaa", Antero sanoi ja piteli vahvoja käsiään Netan ympärillä.

Laskettuaan Netan alas, Antero alkoi hieromaan tämän masua.
"Siellä se meidän pikkuinen on", Antero sanoi haltioituneena.
"Niin on, pitää ilmoittaa äitille ja isälle tästä", Netta sanoi ja hymyili. Hänellä oli takuulla maailman ihanin mies!

Tähän väliin tarkempaa kasvokuvaa Anterosta. Mun mielestä erittäin komea tapaus, söpöine pisamineen Ü

Netta katseli usein ikkunasta pihalle, haikaileva ilme kasvoillaan.
"Jos musta olis tullu perijä, niin äiti ja isä iloitsis takuulla tulevasta lapsenlapsestaan. Pitäisköhän mun silti ilmoittaa niille?" Netta tuumi.

Raskautensa ansiosta Netta ei voinut aloittaa uutta työtään vielä, joten hän käytti vapaa-aikansa maalaamiseen.

Hetken mietittyään asiaa, Netta päätti ottaa härkää sarvista ja kirjoittaa äidilleen sähköpostia:

Hei äiti! Menimme Anteron kanssa kihloihin, ja häät on heti, kun meillä on varaa järjestää ne. Olen kuitenkin jo nyt raskaana, joten sinusta ja isästä tulee mummi ja vaari. Kävin ovellanne tässä jokin aika sitten, mutta kukaan ei tainnut olla kotona, sillä ovea ei avattu. Toivottavasti vastaisit, Netta.

Antero auttoi parhaansa mukaan kotitöissä, että Netan ei tarvinnut kuin vain olla.

Tää mies on nyt tainnu erehtyä paikasta, vai näyttääkö Netan ja Anteron etupiha teistä kirjaston lehtilukusalilta? Hyvä, ei minustakaan :D

Netan maha kasvaa kasvamistaan, laskettuun aikaan ei ole enää kauaa.

"Ootkos sä jo kertonu sun vanhemmille, että niistä tulee isovanhemmat?" Antero kysyi eräällä illallisella.
"Joo, laitoin mä sähköpostia, kun ei ne vastaa puhelimeen", Netta sanoi hymyillen.

"No, mitä ne sano?" Antero kysyi. Netta nielaisi ja ilme vaihtui ilosta haikeaan. "Ei ne oo vastannu."

Ei vitsi tän Anteron ilmeitä :D

Netta ei jaksanut raskautensa takia pahemmin mitään muuta kuin nukkua...

...ja syödä.

Lasketun ajan lähestyessä Antero jutteli masuasukille entistä enemmän. Lapsi oli kovin odotettu ja rakastettu jo ennen syntymäänsä <3
"Kun sä oot tän isä, niin lapsista ei voi mitään muuta tulla kuin ihania", Netta sanoi ja katseli miestään, jonka jälkeen Antero antoi Netalle suukon :')

Ja niin se päivä koitti, kunniakkaasti vessassa.
"Antero tää sattuu!" Netta huusi ja piteli mahaansa.
"Rauhoitu, kaikki on hyvin kunhan et tuu lähemmäks", Antero rauhoitteli ja pysyi turvallisen välimatkan päästä synnyttävästä morsiamestaan xD

"Et viitsis nyt tollasia, tee jotain! Mua sattuu" Netta itki ja kiljui minkä kurkustaan pystyi.
"Hyvin se menee rakas, jaksa vielä vähän", Antero sanoi ja muistutti oikeasta hengitystavasta.

Parin tunnin kuluttua Netta piteli käsivarsillaan pientä, vaaleaihoista vauvaa.

Poika oli perinyt isänsä ihonvärin, isänsä silmät ja äitinsä ruskeat hiukset.
"Voi kun sinä oletkin pieni ja suloinen", Netta ihasteli kyyneleet silmissä. Poika sai nimekseen Ville. Antero sai tapahtuneesta ikuiset traumat, joten meni lepuuttamaan hermojaan olohuoneeseen :D

Netta kuitenkin laski pojan lattialle, sillä...

...maailmaan tahtoi tulla myös Netan ja Anteron toinen lapsi.

Hän oli ihonväriltään hiukan äitiään vaaleampi, mutta kuitenkin Anteroa tummempi. Tyttö peri äitinsä ruskeat hiukset ja ruskeat silmät.
"Minun pieni Minttu tyttöni", Netta sanoi katsellessaan pientä tyttöään.

Tervetuloa Minttu ja Ville <3 :')
~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tässä tää B-osa nyt olis Ü Se on ollu jo vaikka kuinka kauan valmiina, mutta ajattelin hiukan pitää teillä jännitystä yllä ;3 Toivottavasti tykkäätte ja niin eespäin :>
Kommentteja <3

~Napu