Heipä hei taas kaikki! Joo... Viime osasta on tosi kauan, tiedän, mutta ei ole nyt ollut aikaa tehdä osaa ^^ Veljelläni on kaiken maailman esitelmä juttuja, mitkä pitää tehdä tietokoneella. Meillä on vain yksi tietokone, eli veljeni voittaa ylivoimaisesti koneen itselleen, onhan koulu tärkeämpi kuin sims 2, valitettavasti... :( Mutta nyt olen päässyt again koneelle, ja osat ilmestyvät taas tiheämmin ;) Viime osassahan oli perijä-äänestys jonka voitti ylivoimaisesti Vilma :)
Mutta en lörpöttele tässä sen enempia, osaan ->

Latasin muuten uudet korvaavat ihot, ja tässä jokainen Berry uusissa ihoissaan:

Juuso...


...Meri...


...Vilma...


...Eveliina...


...ja Pilvi :)

Ja osaan ->

Juuso kokosi kaikki tyttönsä alakertaan kuulemaan perijä-äänestyksen tulokset.
"Ovathan kaikki paikalla?" Juuso kysäisi ja käveli tyynesti keskelle tyttäriään.
"Joo, joo. Ollaan me, mutta miks meidän pitää näin virallisesti kokoontua?" Eveliina naurahti.
"Voi olla, että isästä on jo tullut vanhuuden höperö tai..." Pilvi kuiskasi Eveliinalle, mutta Juuso keskeytti Pilvin kesken lauseen: "Minä kuulin kyllä, mutta tälläkertaa ei ole kyse siitä vaan teistä"


"Olemme nimittäin kysyneet yleisöltä mielipidettä siitä, että kuka teistä olisi parhain perijä. Perijän on käytävä yliopisto. Se olkoon sukumme perinne. Ja te varmaan tuossa iässä jo tiedättekin, että suvun jatkuminen on myös perijän vastuulla. Mutta se joka tämän kunnian saa on..." Juuso selitti vakavana


"Vilma", Juuso sanoi ja katsahti Vilmaan päin.
"Vilma?" Pilvi ja Eveliina tokaisivat yhteen ääneen ja katsoivat toisiaan.


Vilma nousi nopeasti tuoliltaan.
"Isi, olenko minä perijä?" Vilma kysyi silmät ymmyrkäisinä.
"Sinäpä sinä. Oletko yllättynyt?" Juuso kysyi ja hymyili.


"Olen todellakin! Kiitti iskä", Vilma sanoi ja halasi isäänsä. Vaikka Juuso olikin karski mies (tai ainakin yritti olla), hän murtui kyyneliin. :')


Kun Juuso oli päästänyt Vilman otteestaan, Meri meni rutistamaan tytärtään.
"Onnea kulta! Sinusta tulee varmaan hyvä perijä!" Meri sanoi kyynelten lomasta.
"Kiitti äiti", Vilma sanoi.


Vihdoin Meri hellitti otteensa.
"Olethan sitten kunnolla siellä yliopistolla? Ja oikein ahkerakin", Meri varmisti.
"Joo, äiti mä lupaan", Vilma sanoi ja hymyili.


Vilma meni soittamaan taksin yliopistolle.
"Mitä varten Vilmasta tuli perijä?" Pilvi tiuski.


Vilma tiedusteli vielä kaikki mahdolliset stipendit ja niitähän tulikin 3. Aineita en muista, mistä hän ne sai :)


"Sieltä se taksi jo tuleekin", Vilma huokaisi ja katsahti ikkunasta ulos.


"No niin Vilma. Taksi tuli jo", Juuso sanoi Vilmalle. Kaikki muutkin juoksivat hyvästelemään Vilman.


"Mutta heippa nyt ja soittele!" Juuso sanoi ja vilkutti.
"Joo, heippa systeri", Pilvi sanoi ja hymyili tekohymyään. Oikeasti häntä otti päähän, kun hän ei saanut olla se, joka nousee tuohon yliopistolle menevään taksiin.


Vilma käveli kohti ulko-ovea.
"Odota hetki Vilma!" Meri huusi ja juoksi hänen peräänsä.


"Heippa Vilma!" Meri vielä vilkutteli ovelta.
"Joo, joo äiti! Enhän mä ny kuole. Kyl mä tuun takas", Vilma sanoi huvittuneena, mutta vilkutti silti äidilleen ja meni taksille.


Niin se pitkä matka autiomaan yliopistoa alkoi. Muualla yliopistolla ei ollut tilaa, joten Vilman oli tyydyttävä autiomaan tarjontaan.


"Ensimmäinen lintu lensi pesästä. Koskahan hän palaa takaisin?" Meri mietti ja meni sitten sisälle.

YLIOPISTOLLA:

Matkaan menikin enemmän kuin muutama tunti. Vilma oli perillä vasta seuraavana aamuna, mutta tältä Vilma näyttää nuorena aikuisena :)


Vilma katsoi ensin epäröiden asuntolaa...


...mutta päätti lopulta astua sisään.


Vilma valitsi itselleen nopeasti huoneen.
"Toivottavasti edes tämä huone olis kunnossa", Vilma ajatteli toiveikkaasti ja avasi oven.


Tältä näyttää Vilman huone. Ei mikään paha, mutta kaipaa silti jotain muutosta. Siispä ennen...


...ja jälkeen. Parempi ^^


Vilma kurkkasi vaatelipastoon toivoen, että siellä olisi jotain parempaa päälle pantavaa.
"Ääh. Eipä tietenkään!" Vilma tuskastui ja iski lipastolaatikon kiinni.


Pää-ainekin oli valittava ja Vilma valitsi fysiikan.


Eipä aikaakaan, kun Vilma jo soitti itselleen taksin. Hän haluaisi uudet vaatteet nyt heti!


"Lähimpään vaatepuotiin, kiitos!" Vilma sanoi taksikuskille ja istahti taksiin.


Näin ihanan näköinen kokki täällä asuntolassa -.-
"Toivottavasti nuo opiskelijat eivät huomaa, että ruoka on ylittänyt parasta ennen -päiväyksensä jo viisi vuotta sitten", kokki tuumi.


Tässä Vilman uusi Look! Hän kävi kihartamassa hiuksensakin :)


Vilma aloitti heti lopputyön tekemisen, eikä jättäisi sitä viime tippaan!


Satoi tai paistoi, esseitä oli kirjoitettava.


Vilma päätti mennä opiskeluhuoneeseen korottamaan mekaanikan taitojaan.


Vilma nappasi kirjan äkkiä hyllyltä ja oli aikeissa mennä sohvalle istumaan.
"Kuka sä luulet olevas?" Joku opiskelijatyttö kiljahti Vilman nähdessään.
"Mä oon Vilma", Vilma esitteli nopeasti itsensä.


"Voinko mä silti istua tähän?" Vilma kysyi.
"Kaikin mokomin, vaikka ootki tommonen kauhee nössö", tyttö sanoi ylpeänä suorituksestaan ja jatkoi kirjan lukemista.


Tytöt lukivat kaikessa rauhassa kirjojaan, kunnes Vilma huomasi kirjansa välissä jotain epämiellyttävää.
"Mitä ihmettä!" Vilma kiljaisi.
"Toi on iha hullu! Ties minkälaiset taustat silläki on", tyttö sanoi ja jatkoi opiskeluaan.


Vilman kirjan välissä oli siis kuva, jota Vilma ei olisi koskaan halunnut löytää! O.o


"No et tasan oo!" Vilma sanoi ja nousi sohvalta. Tyttö katsahti Vilmaan kummastellen, mutta pysyi vaiti.


Vilma istahti koneelle. Hän kirjoitti osoitekenttään w w w . s i m s d e i t . c o m ja painoi enter. Vilma halusi siis löytää itselleen vihdoin kumppanin rinnalleen.


"Hei sinä komea, silmälasiton mies! Olen Vilma Berry 17 vuotta ja etsin itselleni kumppania. Minulla on ruskeat hiukset ja tummanruskeat silmät. Jos kiinnostuit, ota minuun joko yhteyttä puhelimitse tai tule suoraan opiskelija-asuntolalleni joka sijaitsee autiomaassa. Puhelinnumeroni on 00 1234567 ja osoite opiskelijakuja 77. Nähdään pian!" Vilma kirjoitti deitti palstalle ja painoi enteriä.


"Toivottavasti tämä nyt toimii", Vilma sanoi ja tarkasteli vielä kirjoittamaansa tekstiä.


Ja niin alkoi odotus. Vilma harjoitteli peilin edessä hurmaamista.


Hän sai ostettua opiskelurahoillaan mankan huoneeseensa ja kuntoili huoneensa ulkopuolella. Mies varmaan arvostaisi hyvä kroppaista naista?


Vilma oli odottanut vastausta jo 2 viikkoa, eikä mitään puheluja ole tullut.


Silti Vilma jaksoi käydä säännöllisesti luennoilla. Pian hän olisi käynyt yliopistoa puolivuotta joka tarkoitti sitä, että tentti oli edessä.


Tenttiin lukiessaan Vilma tarvitsisi rauhaa, joten hän ripusti sitä tarkoittavan merkin oveensa.


Tanssia Vilma piti edelleen yllä :)


Mutta sitten... Juuri silloin puhelin pärähti soimaan.


Vilma kuuli puhelimen pirinän ja juoksi korkokengillään niin kovaa kuin pääsi!


Vilma nosti kylmänrauhallisesti puhelimen korvalleen.
"Vilma Berry puhelimessa?" Vilma vastasi hengästyneenä


"Olet siis se, joka oli laittanut ilmoituksensa Simsdeittiin?" Mies-ääni vastasi luurin toisesta päästä.
"Joo minä sen laitoin", Vilma sanoi innoissaan.


"Haluaisin tulla käymään siellä asuntolassasi. Oletko nyt vapaana, vai onko kiirettä? Tulisin heti" mies-ääni kysyi.
"Joo olen nyt asuntolassani. Nähdään pian, hei!" Vilma sanoi.


"Hän siis haluaa tavata minut nyt heti", Vilma sanoi ja laski luurin telineeseen.


Vilma meni heti pynttäämään itseään. Hän halusi näyttää mahdollisemman kauniilta, tavatessaan deittinsä.


Kello oli jo paljon, ja Vilma oli vaihtanut jo yöasuunsa. Hän seisoi puhelimen edessä, ja odotti.
"Miksi hän jättäisi tulematta? Eikai hän ole eksynyt?" Vilma mietti ja alkoi vaipua epätoivoon.


Vilma päätti soittaa tälle miehelle, ja tarkistaa tilanteen.


Puhelin tuuttasi muutaman kerran, mutta sitten joku nainen vastasi luurin toisesta päästä:
"Haloo, kuka siellä?"
Vilma mietti hetken mitä vastaisi: "Tästä numerosta soitti joku mies ja kyseli minua? Hänen piti tulla tänään käymään luonani, mutta häntä ei näy joten..." Vilma selitti, mutta silloin luurin toisessa päässä oleva nainen purskahti hulvattomaan nauruun.
"Ai hän soitti sinullekin! Minullekin hän soitti, mutta tuskin tarvitsee sinua enää! Minä pidän täällä hänelle seuraa, joten pitääkin tästä mennä. Hän tuolla jo odotteleekin!" nainen sanoi hihitellen ja sulki luurin.


"Se mies siis ei ollut oikeasti kiinnostunut minusta... Varmaan joku naisten mies", Vilma sanoi ja murtui viimeisten sanojen aikana. Häntä olisi käytetty julmasti hyväksi!


Silloin joku tuntematon mies hiippaili asuntolalle.


Vilma oli niin maassa, että tuskin huomaisi vaaleanpunaista norsuakaan!


Kun Vilma oli ohittamassa keittiötä, joku mies pysäytti hänet.
"Tuotaa... Oletko sinä Vilma Berry? Nimesi oli Simsdeitissä sinkkujen kohdalla ja..." Mies sopersi silmät ummessa. Kuinka noloa se olisikaan, jos hän ei olisikaan Vilma Berry?
"Joo olen minä. Oletko sinä oikeasti kiinnostunut minusta, sillä sain juuri huijari soiton, enkä kestäisi toista samanlaista enää", Vilma sanoi apeana.


"Voi sinua! Tietenkin olen kiinnostunut noin kauniista tytöstä", Mies sanoi ja halasi Vilmaa lämpimästi.


"No tuotaa... Mikäs sun nimi on?" Vilma aloitti sopivalla kysymyksellä.
"Olen Toivo. Sukunimellä ei kai olekaan niin väliä", Toivo sanoi innoissaan, unohtaen sukunimensä.


"Sepäs onkin hieno nimi. Olet muuten erittäin komea", Vilma sanoi ja lähestyi miestä flirttailevasti. Toivohan oli ihan sulaa vahaa Vilman käsissä ;)


"Tuota Vilma..." Toivo aloitti.
"No mitä Toivo?" Vilma kysyi ja tarttui Toivoa käsistä.
"Minun tekisi niin mieli tehdä yksi juttu", Toivo sanoi ja vinkkasi silmää.
"Niin minunkin", Vilma huokaisi ja Toivo veti tämän lähelleen.


Heidän huulensa koskettivat toisiaan ja he... Suutelivat :') Vilma sai ensisuudelmansa vasta nyt!


Suudelman jälkeen pari oli ensin hämillään, mutta sitten Vilma rikkoi hiljaisuuden ja hyppäsi Toivon syliin.
"Oi, se oli ihanaa!" Vilma sanoi ja painoi päänsä Toivon poskea vasten.
"Niin oli. Juuri sellaista, mistä en ole koskaan osannut uneksiakaan!" Toivo sanoi.


Oli Toivon aika lähteä kotiin.


"Tavataanhan me taas pian?" Vilma kysyi toiveikkaana, ennen kuin mies lähtisi.
"Tietenkin honey", Toivo lupasi.


"Lupaan sen!" Toivo sanoi ja kaappasi Vilman suudelmaansa.


Kun toivo oli lähtenyt, Vilma jäi seisomaan paikoilleen.
"Hän on niin komea!" Vilma huokaisi ja jäi katsomaan Toivon lähtöä.


Toivon tavattuaan Vilma ei enää muuta ajatellutkaan.


Yliopiston aikana Vilma piti yhteyttä myös vanhempiinsa.
"Hei, onko äiti kotona?" Vilma kysyi Juuson vastatessa puhelimeen.
"On hän tuolla. Odota, niin haen hänet", Juuso sanoi.


"Meri puhelimessa", Meri vastasi iloisesti.
"Hei, täällä Vilma!" Vilma sanoi iloisena. "Mitäs teille kuuluu?"
"Ihan hyväähän tänne. Mitäs sinne?" Meri vastasi.
"Hyvää mulle kuuluu. Pian mulla on se ensimmäinen tentti, oonhan mä ollu jo täällä melkein puol vuotta!" Vilma hihkaisi.
"Ja?" Meri kysyi.
"Niin, ja oon mä tavannu tosi komean miehenkin", Vilma huokaisi iloisena.
"Ihanaa, kulta! Mutta nyt pitää mennä töihin. Heippa!" Meri sanoi ja lopetti puhelun.



Tultiinpa Vilma kutsumaan salaiseen tanssikerhoonkin.


Kun Vilma luki ensimmäiseen tenttiinsä, Toivo ilmestyi paikalle.
"Hei honey! Mitäs sä teet?" Toivo kysyi hilpeästi.
"Ai sinä. Luen tenttiin", Vilma hymyili.


Toivo käveli pari askelta lähemmäs.
"Enkai minä häiritse?" Toivo kysäisi.
"Et toki. Odota niin lopetan lukemisen", Vilma sanoi ja länttäsi kirjan kiinni.


Vilma vei kirjan hyllyyn.
"Mutta en nyt ehdi olemaan kauempaa. Baaritiski kutsuu. Onnea tenttiin honey", Toivo sanoi ja lähti. "Tulen uudestaan tenttisi jälkeen."
"Okei, nähdään silloin", Vilma sanoi.


Ja niin se kauan odotettu tenttipäiväkin koitti.


Vilma läpäisi puolen vuoden vitosen arvosanalla ja sai rahaakin vielä 1200 simoleonia!


Jollakin kenties hygienia ongelmia? :'D


Toivo tuli niinkuin lupasikin, Vilman tentin jälkeen.


"Hei, ihana nähdä sua muru", Toivo sanoi ja suuteli Vilmaa.
"Niin sinuakin", Vilma vastasi.
"Mitä noi tekee?" Opiskelija tyttö ajatteli ja katsoi kummastuneena Vilmaa ja Toivoa.


"Mä en enää jaksa kattoo noita", opiskelijatyttö sanoi ja lähti nokkiaan nakellen.


"Kulta mä tiiän, että naisen ei pitäis tehä tätä mut..." Vilma sanoi ja polvistui toivon eteen.


"...mutta tulisiksä mun vaimo, eh miehekseni? Mä rakastan sua ja haluisin elää sun kanssa mun loppu elämän", Vilma sanoi ja avasi rasiansa aivan Toivon silmien edessä.


"Sano pliis tahdon", Vilma ajatteli ja sulki silmänsä.


Toivo pujotti sormuksen sormeensa.
"Onko se sopivan kokonen?" Vilma hätäili.
"On se, tahdon tietenkin elää kanssasi loppu elämäni, rakas", Toivo huokaisi sormustaan ihaillen.


"Nyt me ollaan virallisesti yhessä", Vilma ja Toivo sanoivat yhteen ääneen ja halasivat toisiaan.


Vilmasta kyllä huomaa, että on Juuson sukulainen :'D <3


Vilma ei tullut muiden opiskelijoiden kanssa oikein toimeen.
"Mitä mössöä toiki on? Onko se ees syötävää?" Vilman vastapäätä istuva tyttö kysyi.
"On se", Vilma sanoi ja lusikoi juustokeittoa suuhunsa.


"Hei tiiäksä et toi on aika kuvottavaa?" Vilma sanoi etoen.


"Anteeks mitä sä sanoit? Miten sä uskallat sanoo mulle noin?" Tyttö kysyi vihaisena.


"No sanoin et syöt kuvottavasti. Ei siitä ny noin kauheeta haloota pitäis nousta", Vilma sanoi kummastuneena.


"Kukaan ei oo ennen arvostellu mun tekemisiä, eikä tuu tästä lähin enää arvostelemaan. Hyvästi!" Tyttö sanoi ja nousi tuolilta.
"Lähe vaan ylipyntätty meikkipelle! Ei voi olla noi kamalaa. Missä ruusuissa säki oot kasvanu?" Vilma töksäytti takaisin.


Vilma on niin suloinen kirjoittaessaan esseitä <3 :D


Vilma jatkoi Toivon tapailemista. Olivathan he sentään kihloissa!


"Haluaisitko sä nähä mun huoneen?" Vilma kysyi ja silitti Toivon poskea.


"No mikäs siinä. Mennään vain", Toivo sanoi innostuneena.
"Se ei oo sitten mikään iso", Vilma sanoi vielä.


He kävelivät perätysten kohti Vilman huonetta.
"Täs se nyt on", Vilma sanoi ja he menivät sisään.


"Siinä on mun tietokone", Vilma sanoi ohimennen.
"Joo, huomasin höpsö", Toivo naurahti.


Vilman huoneen esittelykierros päättyi siihen, että molemmat nukahtivat vierekkäin. Toivo oli niin väsynyt, ettei jaksanut kävellä kotiinsa nukkumaan niin yömyöhällä, joten jäi yöksi Vilman luokse.


Aamulla Vilma heräsi. Toivo oli jo lähtenyt.


Tällainen komistus käveli asuntolan ohi. Pitääpä pistää muistiin seuraavaa sukupolvea varten ;)


Edelleen tätä hurmaavaa neitokaista vaivaa hygienia ongelmat O.o On se niin paljon vaadittu, jos vaikka käväisi suihkussa? :D


Nyt oli yksi vuosi yliopistoa käyty ja Vilma selvisi tentistä jälleen vitosen arvosanalla! :)

~~~~~~~~~~
Siinäpäs se osa :) Toivottavasti miellytti ^^ Te kaikki jotka olette ilmoitelleet uusista osistanne, niin luen ne heti kun ehdin. Nyt kun ei ole sitä aikaa niin riittävästi... :)

Kommenttia kansalaiset <3