Juu moi vaan kaikki! Tiiän, et mulla on kestäny kauan tän uuden osan ilmestymisessä, mutta mulla on ollu täs välis kaikkia leirejä sun muita. Ja huomenna olen menossa Tampereelle ja oon sillä reissulla pari päivää, että siksi julkaisen tän uuden osan teille nyt, et on sit lukemista :) Tää osa siis keskittyy Netan ja Anteron lomailuun ja poikkeuksellisesti kertojana toimii Netta (kuten muutamat teistä lukijoista toivoitte), eli siis minä-kerrontaa :) Toivottavasti tykkäät! (pahoitteluni 2 kuvassa näkyvistä merkeistä!)

Photobucket
Vihdoinkin me päästiin perille! Matka meni kaikin puolin hyvin, vaikka lentokoneessa mulla tulikin tosi huono olo. Onneks mulla on Antero, joka hoiti mua siellä.

Photobucket
Me varattiin huone ja mentiin sit kirjautumaan hotelliin.
"Joo, me ollaan jo perillä. Matka meni hyvin. Kiitos samoin, olkaahan kunnolla!" Antero selitti puhelimeen. Timo siellä tais soitella.

Photobucket
Me valittiin mielestämme paras mökki, aurinkoki paisto sisälle asti ja meri näky ikkunasta.

Photobucket
Vasta siirrettyäni vaatteet huoneemme lipastoon, tajusin, että meillä ei ollut mitään tähän säähän sopivaa vaatetta mukana.

Photobucket
Mä vaihdoin jonkun mekon kuitenki päälle. Onneks edes tämän tajusin ottaa mukaan! Mua harmitti tosi paljon. Uikkaritki jäi kotiin.
"Mennään ostamaan vaatteita, onhan meillä rahaa", Antero sanoi lohduttavasti, ja suuteli mua. Tuli heti parempi mieli.

Photobucket
"Tulehan, taksi on tullu jo", Antero huikkas. Sillä oli varmaan kuuma villatakki päällä.
"Joo, tullaan", sanoin ja nopeutin tahtiani.

Photobucket
Taksi vei meidät johonki paikalliseen "ostoskeskukseen", jos sitä nyt siksi voi sanoa.

Photobucket
Ensimmäiseks mä menin ettimään matkamuistoja kotiin vietäväksi. Unohtaisin ne kuitenkin, niin parempi hoitaa ne heti alta pois.

Photobucket
Antero meni tutustumaan keskuksen muihin osastoihin, eikä kuulemma halunnu mua mukaan.

Photobucket
Mä sovitin erilaisia vaatteita ja ihastuin useampaan kappaleeseen, joten otin ne kaikki. Lapsillekkin löysin jotain ja Anterolle, vaatteet on täällä paljon halvempia kuin kotona.

Photobucket
Hihi, onneks mulla oli Antero mukana. Se sai maksaa kaikki mun ostokset.

Photobucket
Anteroa huvitti mun innokkuus, eikä meinannu aina pysyä mun perässä, kun menin niin kovaa vauhtia sen edellä.

Photobucket
Mut mä en oo ikinä ollut missään ulkomailla, joten innoissani mä todellakin oon.

Photobucket
Mökkiin päästyämme vaihdettiin Anteron kanssa heti "lomavaatteet" päälle.
"Onko sulla jo parempi mieli?" Antero kysyi multa.
"On mulla vähä", vastasin ja otin sitä kädestä kiinni. Antero on niin huolehtivainen ja ihana mies. Mä todellakin rakastan sitä <3

Photobucket
Olihan mulla vähä parempi mieli, mutta silti aina välillä kaikki asiat siellä kotona palas mun mieleen.

Photobucket
Vaihdoin uikkarit jalkaan ja kahlasin veteen.

Photobucket
Vesi tuntui sopivan vilpoiselta, joten päätin mennä lopuksi kokonaan aaltoihin. Saman päätti tehdä Anterokin.

Photobucket
Aallot nousivat välillä todella korkealle, joka muuten oli tosi hienon näköistä! Harmi, kun ei ollu kameraa mukana. Olis ollu lapsille kiva näyttää.

Photobucket
Kauaa me ei kuitenkaan jaksettu uida, joten ehdotin auringonottoa. Käskin Anteron laittaa aurinkovoidetta, kun se on niin vaalea, että palais kuitenki heti.

Photobucket
Siinä me sitten maattiin.

Photobucket
Meni tunti jos toinenkin.

Photobucket
Muutaman tunnin kuluttua Antero sai täydellisen rusketuksen. Mä en ruskettunu juurikaan, oonha mä valmiikski aika tumma.

Photobucket
Antero halus paahdettuja vaahtokarkkeja, joten mä sytytin nuotion. Tuli oli jotain niin kaunista katseltavaa. Joku paikallinen nainen liitty meidän seuraan.

Photobucket
Anteroa rupes lapsettamaan, joten se ryhty keräämään hiekkaa ämpäriin.

Photobucket
Se näytti kivalta, joten ajattelin mennä mukaan. Kyllä me yks hiekkalinna saatais rakennettua.

Photobucket
Kun linna oli valmis, me ruvettiin kattomaan tähtiä. Hiekka oli ihanan viileää, ja Antero niin lämmin. Mulle ei siis tullu kylmä.

Photobucket
Antero tiesi tähdistä paljon, se oli kuulemma tutkinu niitä pienenä.
"Eikö toi ookki otava?" Kysyin, sillä mä en ollu niistä kuvioista yhtään perillä.
"Ei oo, toi on kauris", Antero naurahti. Muaki nauratti.

Photobucket
Halusin mennä kattomaan vielä aaltoja, Antero yritti ettiä meren tuomia aarteita ja tais se jotain simpukkakoruja löytääkki ja jonku aarrekartan.

Photobucket
Mäki yritin ettiä jotain hiekasta, ja niinhä mä löysinki: Ravun.

Photobucket
Se sattu. Hyvä kun ei sormi lähteny sen mukana! Ehkä mä jätän ne aarteen etsinnät Anterolle.

Photobucket
Ravuista me ei kuitenkaan päästy eroon, sillä täälläpäin se oli joku juhlallinen ateria.
"Ihan hyvää tää rapu", Antero julisti innoissaan.
"Onhan se kieltämättä parempaa lautasella kuin sormenpäässä", naurahdin.

Photobucket
Me Anteron kanssa nautittiin jokaisesta sekunnista, mitä saatiin olla ihan kahden. Me nukuttiin aina puoleen päivään, eikä kukaan tullu herättämään.

Photobucket
Käytiinhän me toki kattomas kaikenlaisia nähtävyyksiä ja kolmelle retkellekkin osallistuttiin.
"Hei tota, mitä retkiä tänään järjestetään?" Kysyin turistioppaalta.
"Tarjolla olis veneilyä, liitovarjolentelyä ja helikopterilla ajelua", opas selitti innoissaan.
"Okei, me varataan ne kaikki", hymyilin.

Photobucket
Oppaan ilme muuttui vakavaksi ja hän käveli minusta pois päin.
"Onko kaikki ok? Koska retket alkaa?" Kysyin tyhmänä.
"On kaikki ok..."

Photobucket
"...Mutta oletteko ihan varmoja siitä, että haluatte kaikkiin, sillä ennen teitä kukaan ei ole osallistunut yhdellekkään?" Opas kysyi.
"No tietty!" Hihkaisin. Tyhmiä nuo oppaat.

Photobucket
Mies jäi suu auki napottamaan hotellin edustalle, kun meitä tultiin taksilla hakemaan. Täältä tullaan seikkailut!

Photobucket
Liitovarjoilla lentely näytti kammottavalta, joten seurailin muiden lentelyä, veneilyssä meidän opas tippu veneestä. Retkistä viimeisenä oli helikopterilla ajelu. Kaikki meni muuten hyvin, mutta...

Photobucket
...Mun maha meni siinä kuoppalennossa sekaisin.

Photobucket
"Voi että mua hävettää! Miks ton aina pitää laatata!" Antero voihki pidelleen korviaan. Olin niin heikkona, etten kuullut mitään Anteron valituksia.

Photobucket
Tietämättäni Anteron valituksista menin hakemaan häneltä lohdutusta.
"Mulla on tosi huono olo", vaikeroin Anteron olkaa vasten.

Photobucket
"Ei se mitään, levätään loppupäivä, ja huomenna mennään sitten kattomaan niitä isompia nähtävyyksiä", Antero sanoi lohduttavasti ja sai mut hymyilemään.

Photobucket
Siellä me sitte oleskeltiin, näkymät oli ainakin mitä mainioimmat!

Photobucket
Katottiin ikkunasta ton sekopään touhuja. Aikuinen mies sai riemua toisten hiekkalinnojen rikkomisesta?

Photobucket
Vähän myöhemmin Antero tilas meille uunijäätelöä, kun mulla oli jo parempi olo. Se oli tosi hyvää!

Photobucket
Iltaisin me aina mentiin rannalle nuotion äärelle juttelemaan muiden ihmisten kanssa. Antero piti avauspuheen munalätyistä. Että mua hävetti!

Photobucket
Mä kirjotin ihan kaikki tapahtumat mun päiväkirjaan. Niitä olis sitte mun lastenlasten joskus kiva lukea, ja muutenkin matkan jälkeen joskus vuosien päästä kiva kattoa, mitä on tullu tehtyä.

Photobucket
Auringon noustessa me päätettiin lähteä kävellen kattelemaan vähä paikkoja.
"Hei kato, tuolla on joku laivan näkönen kapistus, mennään kattomaan!" Hihkaisin mielenkiinnosta.

Photobucket
Ja niinhän me mentiin.

Photobucket

Photobucket
Antero halus kokeilla, miltä tuntuu kävellä lankkua pitkin. Meinas raasu pudota veteen ihan oikeasti!

Photobucket
Mä taas leikin olevani laivan kapteeni ja "ohjailin" tätä laivaa.

Photobucket
Antero kiipes tähyilemään maisemia ylempää.

Photobucket
"Vitsi täältä on hienot näkymät! Tuu rakas kattomaan!" Antero huokaisi haltioissaan.
"En mä taida, leiki sä vaan siellä hupsu", naurahdin. Mä en tosiaankaan kiipeäis noin korkeelle!

Photobucket
Antero tutki kapteenin hytinkin, vaikka sinne ei saanu ees valoja. Hui kamala!

Photobucket
Mä kiertelin ja kattelin vaan laivaa, ja takasin tullessani löysin Anteron miekkailemasta nuken kanssa. Että se osaa olla lapsellinen, mutta niin ihana!

Photobucket
Uteliaisuuttani kävelin myös lankulla ja meinasin luiskahtaa alas.
"Antero auta! Mä tipun!" Huusin hädissäni ja huidoin käsilläni minkä ehdin.
"Et sä sieltä putoo, ja sitä paitsi. Siellä on vaan vettä", Antero sanoi tyynenä ja jatkoi miekkailuaan. Mokoma mies!

Photobucket
"Mä meinasin ihan oikeesti pudota!" Sanoin ilkikurinen ilme naamallani, kun olin lopulta päässyt takaisin kannelle.
"No etkä, kunha luulet vaan", Antero naurahti.

Photobucket
"Tuntuuko tää vai luuletko sä vaan?" Naurahdin ivallisesti ja nipistin Anteroa takamuksesta.
"Aiii! Toi tuntuu! Okei uskotaan, sä meinasit tippuaaa!" Antero kiljui kuin nainen.

Photobucket
Kuitenkin se oli Anterosta vaan hauskaa.
"Sähän oot vaarallinen peto!" Antero nauroi ja kattoi mua. Muakin kieltämättä nauratti. Ihanaa, kun Antero ei ota kaikkea aina niin vakavasti!

Photobucket
Sit se tuli ja pussas mua. En mä enää sille vihanen ole.

Photobucket
Jonkun aikaa tutkittuamme laivaa, meidän piti mennä jo toiselle nähtävyydelle ennenkun päivä olisi ohi.

Photobucket
Tää paikka on yleensä kiinni, mut me löydettiin kartta, niin siks päästiin ainoina turisteina tänne! Wou!

Photobucket
Mökissä asui jonkunlainen poppamies.

Photobucket
Sen kaikki tavarat oli hajalla, joten mä ja Antero lupauduttiin korjaamaan ne sille.

Photobucket

Photobucket
Ja niitä muuten riitti!

Photobucket
Kaiken sen työn jälkeen Antero otti vapauden ja teki meille hampurilaisia. Poppamies katto meitä vaan ihan tyhmänä.

Photobucket
Lopuksi se poppamies opetti meille hula hula -tanssin ja sitä me tanssittiin aika myöhään. Kivaa oli!

Photobucket
Matkalla takaisin hotelliin, me poikettiin syömään johonkin paikalliseen kuppilaan.

Photobucket
Halusin myös kokeilla kuuma kivi -hierontaa. Se jos joku oli rentouttavaa!

Photobucket
Sillä välin Antero tutustui paikallisiin simeihin...

Photobucket
...Ja oppi niiltä mitä mielenkiintoisimpia eleitä. (Ton naisen nimi oli muuten Tarmo, jos oikein muistan :DD)

Photobucket
"Netta, kello on jo paljon. Meidän pitäis ruveta pikkuhiljaa kävelemään hotellille, lento lähtee aamulla", Antero muistutti.
"Ei tässä mene enää kuin hetki", hieroja lupasi ja Antero meni odottelemaan.

Photobucket
Meillä jäi vielä pari nähtävyyttä kiertämättä, mutta nyt oli jo kiire hotellille.

Photobucket
Ennen lähtöä Antero halus ottaa musta vielä kuvan paikallisessa hula hula -asussa.

Photobucket
"Onko nyt kaikki varmasti mukana?" Antero varmisti.
"On kulta, ne mitkä jää niin niitä ei tarvita", vastasin ja hymyilin miehelleni.
"Jos sä jäisit niin kyllä mä ainakin tarvisin sua silti", Antero sanoi herttaisesti.

Photobucket
Antero nosti meidän laukun auton takakonttiin. Vielä viimeinen vilkaisu Twiikki -saareen ja kotimatka voisi alkaa.

Photobucket
"Kulta, tää oli ihanin reissu missä mä oon koskaan ollu!" Hihkaisin ja otin miestäni kädestä kiinni.
"Mullakin oli tosi hauskaa! Kuinka monella reissulla sä oot ollu?" Antero kysyi ja silitteli mun kättä.
"Ööö, tää oli mun eka", naurahdin nolona. Sen sanottuani Antero räjähti valtaisaan nauruun ja rupes kutittamaan mua.
"Antero!" Kikatin onnellisena, onnellisempana kuin koskaan!

~~~~~~~~~~~~~~~~~
Siinä se oli! Täytyy sanoa, että itse tykkään enemmän kirjoittaa hän -kertojana, mutta olihan tääki ihan kivaa vaihtelua. Seuraavassa osassa kertojana kuitenkin toimin minä itse :) Olen siksi jakanut nämä kaksi osaa A ja B osiin, koska B osassa he palaavat takaisin kotiin ja normaali arki jatkuu.
Lukujononi on pitkä kuin nälkävuosi, joten toivon että teillä on kärsivällisyyttä! Luen kyllä osanne, lupaan sen!
Kommentteja <3

~Napu