No niin, kröhöm *yskii* Menkääs lukemaan ^^
Ai niin! Tänään on kuukausi siitä, kun julkaisin ensimmäisen osan tänne Berryihin ja kävijöitä on jo huimat 2000 ja ylikin! <3 kiitokset teille <33
Juuso on iloinen ja reipas poika, mutta vanhemmat eivät kyllä tykkäisi välttämättä nähdä tätä kohtausta. Poikahan hyppii sängyllä kengät jalassa? Toivottavasti vanhemmat eivät huomaa...
*Huomioikaa myös uusi asu! (:*
Jalmari oli käynyt hakemassa ulkoa Ninnin kirjoittaman Lasten kirjan 'Pikku-Nallen touhut' ja pyyhki kosteuden sen kannesta.
Jalmari avasi kirjan ensilehden (pikemminkin keskiaukeaman :'D) ja huomasi siinä tekijä nimen takana lukevan Ninni Berry.
Jalmarin suu levisi kuin hangon keksi konsanaan.
Jalmari rupesi tutkimaan kirjaa syvemmin ja huomasi, että se kiinnosti myös häntä. Sitten hiljaisuuden rikkoi kummallisen tuttu ääni...
"Hi hii! Kohti ääretöntä ja sen yli!" Juuso kiljui huoneessaan, sängyn vieterien natina säestyksenään.
*Lausahdus on Toy Storysta ^^
Jalmari taittoi kirjasta sivun kulman ja ryntäsi Juuson huoneeseen.
"Mitä ihmettä sinä teet, etkai vaan hypi sängyllä!?" Jalmari kysyi kireällä äänellä.
"Miltä näyttää", Juuso sanoi ja häpesi jo nyt, mitä tuli sanottua. Kiltti poika, kun oli.
"Nyt heti nukkumaan!" Jalmari komensi ja lähti huoneesta.
Juuso vaihtoi nopeasti yövaatteet päälleen ja meni nukkumaan. Häntä jäi vaivaamaan se, mitä isälle tuli sanottua.
"Miten minä pyytäisin anteeksi..." Juuso mietti ja nukahti.
Jalmari tuli Juuson huoneesta vihaisena kahdesta syystä. Ensinnäkin siitä, että Juuso oli hyppinyt sängyllä ja toiseksi siitä, että hän myöhästyi töistä.
"Jalmari on jo varmaan lähtenyt töihin", Ninni sanoi ja jynssäsi vessanpyttyä. Ninni oli autuaan tietmätön koko Juuson ja Jalmarin jutusta.
"Toivottavasti pomo ei erota minua", Jalmari huokaisi ja asetti makkaran siivun leivälle.
"Olinkohan minä liian ankara Juusolle?" Jalmari mietti, mutta unohti viimeisen pian, sillä Ninni saapui keittiöön.
Ninni istahti sohvalle Jalmarin vierelle.
"Olet jotenkin huolestuneen näköinen? Tiedäthän kulta, että voit kertoa minulle kaiken", Ninni sanoi ja katsoi Jalmaria lempein silmin.
"Ei minua mikään vaivaa, myöhästyin vain töistä", Jalmari keksi nopeasti. Sehän oli kyllä totta, mutta ei se häntä vaivannut...
Vanhempien ruokailun keskeytti huuto kaksosten huoneesta. Emilia siellä vain kiljui. Halusi ilmeisesti ulos kehdosta ^^ Kuvasta muuten huomaa, että Emilia on se vilkkaampi, kuin taas Hannu rauhallisempi.
Ninni haki Emilian kehdostaan ja jatkoi tämän potalle opettelua.
Jalmari taas vei Hannun kylpyyn, poika kun oli sen tarpeessa.
Ninni riemuitsi joka kerta vain enemmän, kun Emilian pottailut onnistuivat kerta toisensa jälkeen. Kohta ne jo onnistuisivat ilman Ninniäkin?
Hannu ei oikein vielä hallinnut pisun pidätystä. Jalmarin kylvettäessä häntä, Hannu päästi tarpeensa ammeeseen. Vaippa siis piti vaihtaa. Oppiikohan tämä poika koskaan potalle?
Ninni valmisti Emilialle mahtimaitoa, kun taas Jalmari antoi Hannulle tavallista maitoa. Jalmari ei hallinnut vielä oikein tuon mahtimaidon käyttöä.
"No juoppas se nyt nopeasti niin päästään opettelemaan", Ninni sanoi lattialla istuvalle tytölleen.
Ja sitten alkoi hohtavan likan opetus (:
"Noin, hienosti seisot!" Ninni sanoi katsoessaan Emilian horjuvaa seisomista.
Hannu oli kiltti poika. Se vain istua nökötti syöttötuolissa, ties kuinka kauan. (:
Jalmari haki Hannun ja vei tämän nukkumaan.
"Minun rakkaani on kyllä todellinen kotiäiti", Jalmari huokaisi katsoen Ninniä.
Vihdoin Emilia oppi kävelemään! Emilia tykkäsi Ninnin 'tutinryöstö' leikistä, jossa Ninni yritti ottaa hampaillaan Emilian tuttia suusta.
"Äitin tyttö", Ninni sanoi ja vei Emiliankin nukkumaan.
Kaikkien muiden mennessä nukkumaan, Juuson piti tehdä kotiläksyt, vaikka olikin viikonloppu. Hän halusi saada hyvän numeron todistukseen.
"Paljonkohan on 9-4... Voi kun nämä ovatkin vaikeita", Juuso huokaisi ja rustasi jotain vastausviivalle. Hän tarkastaisi sen sitten myöhemmin.
Jalmari ja Ninni olivat jo menneet nukkumaan. Olihan heillä raskas taaperon opetus päivä takana.
"Kulta, minä rakastan sinua", Jalmari kuiskasi yhtäkkiä Ninnin korvaan.
"Niin minäkin sinua, nukutaan nyt", Ninni sanoi ja nukahti siihen, Jalmarin kainaloon ^^
Ja tietenkin kaksoset heräsivät heti, kun vanhemmat nukahtivat :'D Tälläkertaa kukaan ei vain kiljunut! :P
Juuso oli tehnyt läksynsä, sitä yhtä kohtaa lukuun ottamatta.
"Hmm, jos mulla on yheksän liityväriä ja Hannu varastaa kaks ja Emilia vie multa kans kaks niin mulle jää silloin viisi liitua? Jes! Nyt mä ratkaisin sen!" Juuso hihkui samalla, kun piirsi kuvan itsestään ja äitistään juomassa kaakaota ^^
Aamulla Jalmari heräsi ja yritti opettaa Hannua potalle, mutta kun ei niin ei... Ei se poika suostunut istumaan siihen vieläkään )': Tämä on jo huolestuttavaa...
Juuso oli niin onnellinen, kun ratkaisi viimeisenkin tehtävän matikasta, että opetti vapaana olevalle kaksoselle (Emilialle) oppimansa lorun :3
"Chiibi camba luunak, vuuvas, snjuubu. Chibi camba luunak, vuuvas snörk", Juuso lauloi.
Kaikkien muiden ollessa jo hereillä, heräsi Ninni vasta.
Jalmari opetti Hannua epätoivoisesti kävelemään.
"Voi sinua. Sinun pitäisi kävellä, ei konttia", Jalmari nauroi ja nosti Hannun seisomaan.
*Alareunassa on edelleen Juuson 99% valmiit läksyt* (:
Vanhemmat päättivät sisustaa Juuson huonetta hiukan laittamalla sinne Aku julisteen, lelulaatikon ja maton. Nuo piirrustukset on Ninni tuonne kiinnittänyt ^^ Juuson piirtämiä ne ovat <3 *Kiitos Sayu vinkistä <3*
Ja tähän väliin tämmöinen kaunis kuva Ninnistä <3 (:
Ninnillä ei ollut mitään tekemistä, kun Juuso opetti Emilialle sitä lorua ja Jalmari taas Hannua kävelemään. Ninni tyytyi katselemaan piirrettyjä ^^
"Voi Hannu sun kanssas", Jalmari tuskastui, kun poika ei millään meinannut oppia.
*seinä on tyhjä, I know it, mutta ei oo rahaa vielä ostaa tauluja :'D*
Juuso sai kuin saikin lorun opetettua Emilialle ja Emiliakos se siitä innostui (:
Ninni kyllästyi piirrettyihin ja meni kaksosten huoneeseen, josko sieltä löytyisi jotain tekemistä. Ninni löysi sieltä laulavan Emilian ja tyytyväisen Juuson.
"Äiti, mä opetin Emilialle sen lorun, minkä sä oot opettanu mullekki", Juuso sanoi.
"Äitin reipas poika", Ninni sanoi ja kumartui halaamaan pientä poikaansa.
Juuso käveli olohuoneeseen hokien: "yheksän miinus neljä on viis"
"No niin Emilia, nyt opetellaan puhumaan", Ninni sanoi päättäväisenä.
"Sanoppas vaikka, öö... Syöttötuoli?" Ninni keksi äkkiä.
"Työttötuovi", Emilia sanoi pirteästi. Kyllä kuulitte oikein. Emilian ensimmäinen sana oli Syöttötuoli :'D
Juuso oli sillä aikaa jo tehnyt viimeisenkin tehtävän ja meni jälleen piirtelemään.
Häntä kadutti vieläkin, mitä oli tullut sanottua isälle ja siksi piirteli aika apea ilme kasvoillaan. Viimeinkin Hannu oli jo oppinut seisomistekniikan ja siitäkin Jalmari oli erittäin ylpeä!
Ninni puki Emilialle lappuhaalarit ja puseron ja laittoi tämän lattialle.
"Juuso, leikkisitkö vähän Emilian kanssa, kun minä luen keitto kirjaa?" Ninni kysyi.
"Voinhan minä", Juuso sanoi ja nyökkäsi.
Ninni oli kyllästynyt jo lihavoileipiin joten päätti opetella uusia reseptejä.
Juusosta oli vanhemmille korvaamaton apu. Kun näillä oli muuta tekemistä, Juuso leikki mielellään kaksosien kanssa.
"Hi hii!" Emilia kikatti Juuson kutittaessa tätä.
"Missä sinä olet, mikset tulisi jo", Jalmari huokaisi katsoen ikkunasta ulos. He halusivat vielä yhden pienokaisen, mutta häntä ei vain näkynyt.
Vihdoin Hannu oli oppinut kävelemään.
"Kyllä minä tiesin, että sinä vielä oppisit", Jalmari sanoi ja katsoi Hannun suloisia, ruskeita silmiä.
Kun oli vain yksi potta talossa, jotui sitä jopa jonottamaan.
"Koskas on meidän vuoro?" Jalmari naurahti ja katsoi pottailuun opettamiseen kyllästynyttä Ninniä.
"Toivottavasti kohta", Ninni naurahti.
Vihdoin se kaikki Ninnin potan edessä seisominen tuotti tulosta. Emilia oppi potalle! (:
"Meidän pitää saada ne tytöt kiinni", Jalmari kuiskasi Hannulle ja asetteli tätä potalle istumaan. Jalmarilla ja Ninnillä taisi olla pieni kisa, kumpi kaksosista ehtii oppimaan kaikki tarvittavat ensin.
Jalmarin kimppakyyti tööttäili jo pihalla ja Jalmari meni ripeästi autolle.
"Ai kato uus naapuri!" Jalmari hihkaisi ja vilkutti nuorelle kaunokaiselle. Tytön nimi on Lilja ja olen tehnyt sen itse, eli sukuun hän ei pääse ^^
"Kaikenlaisia pellejä täällä asuukin", tyttö tiuskaisi ja jatkoi matkaansa.
Ninnin reseptien opettelu tuotti tulosta! Nyt hän osasi tehdä jopa hampurilaisia (:
Tässä parempaa kuvaa kaksosista ^^
Ninnilläkin oli hiukan haikea olo. Hän haluaisi vielä niin kovasti vauvelia, mutta eipä ole näkynyt... Hän oli niin väsynyt kaksosten hoitamisesta, joten päätti hiukan levätä sohvalla.
Ja tähänkin vain tämmöinen välikuva ^^ Ihania nuo taaperot kyllä ovat, kun eivät tee pahoja >:3 <3
Jalmarin työpäivä päättyi ja mies tuotiin kotiin. Juuso kuuli sen huoneeseensa asti.
"Isii!" Juuso huusi itkuisena ja juoksi isäänsä vastaan.
"Anteeksi isi, kun mä hypin sängyllä ja sanoin sulle niin pahasti", Juuso sanoi ja halasi isäänsä.
"Ei se mitään poika, ei se mitään", Jalmari sanoi ja rutisti poikaansa. Hän oli pojastaan tosi ylpeä!
Ninni makoili sängyllä ja pohti näitä kaikkia mitä hän on jo pitemmän aikaa miettinyt, kunnes Jalmari tuli huoneeseen ja kävi hänen viereensä makuulle.
"Kulta, mun työkaverille ja niille tulee ihan tässä lähiaikoina vauva", Jalmari kertoi.
"No sehän on mukavaa", Ninni tokaisi ja hymyili vähän.
"Vauvoista puheenollen kaksosillakin on pian synttärit ja sitten meillä ei ole enää pieniä talossa", Ninni huokaisi.
"Niin, aika kulkee nopeaa", Jalmari huokaisi sitten.
*Tuli muuten yks ihana laulun pätkä mieleen jonka kertosäkeistö menee näin:
'Aika Juoksee, minä sen mukana. Ei kulkuaan voi kukaan pysäyttää.
Kun se juoksee, tahdothan sä vielä. Mun vierelläni kulkee huomiseen'. Sopi jotenki tuohon kohtaan <3*
Juuso oli tyytyväinen, kun sai sovittua isänsä kanssa, mutta silti hänen mieltään vaivasi jokin...
Kun Juuso tuli suihkusta katsomaan vielä piirrettyjä, hän huomasi, että Ninnikin katsoi niitä. Molemmat istuivat hiljaa jonkin aikaa ja katsoivat.
Kun piirretyt loppuivat, Ninni katsoi poikaansa silmiin.
"Onko sinulla jotain huolia?" Ninni kysyi Juusolta.
"On mulla, mulla ei ole koulussa ketään kavereita, ja yks kutos luokkalainen Jesse kiusaa mua", Juuso sanoi ja hänelle tuli heti helpompi olo.
"Voi äitin pientä", Ninni sanoi ja otti Juuson kainaloonsa.
Ninni oli huolissaan Juusosta, mutta Juusolla ei ollut enää paha mieli. Hän oli saanut kertoa sen jollekkin.
"Minun pientä poikaani, kiusataan?" Ninni hämmästeli ja nieleskeli itkua.
~~~~~~~~~~~~
Siinäpäs se osa (: Yritin taas änkeä jotain draamaa mukaan ja myös pidentää kuvatekstejä, kun viimeosassa mulla oli niin kiire sitä kirjoittaessani. Siksi siis edellisessä lyhyet kuvatekstit. (:
Kertokaahan mielipiteenne, muutinko kirjoitustyyliä parempaan vai huonompaan suuntaan ja ennenkaikkea kommenttia muutenvain osasta <3
Kiitos kaikille ihanille kommentoijille edelliseen osaani ^^<3
Cinnamon: Ninnin arkiasu täältä Kelaa se palkki siihen aika keskelle niin siitä (:
Käykääs vielä antamassa mielipiteenne tänne, kiitos ^^
~Napu
Kommentit