Hei taasen kaikki! On ollut niin paljon koulukiireitä, ettei Napu ole paljon ehtinyt koneella istumaan :/ en edes facebookissa, muuta kuin käväisemään :O Meillä on ens viikolla näyttö, joka tarkoittaa suomeksi siis sitä, että pitää näyttää mitä osaa. Mun pitää tehdä mun yhdelle luokkakaverille (joka tietenkin arvottiin) sen haluama paita + ottaa siitä mitat ja tehdä kaavat siihen paitaan. Ens viikko on vain aikaa tehdä sitä. Sain just kirjalliset jutut siitä tehtyä, joten ajattelin sitten julkaista tämän osan teille :) Mutta se siitä, pitäkäähän peukutuksia Napulle ensiviikkoon <3 Nyt lukemaan! ->


"Ai sinä se vain kasvoitkin! Minä jo luulin, että aiot mokoma jo syntyä!" Netta naurahti, kun huomasi masunsa pyöristyvän hiukan lisää.

Netta kumartui lähemmäs tytärtään, joka istuskeli tyytyväisenä nurmikolla.
"Ei käynyt kuinkaan, äiti luuli vain", Netta sanoi ja nosti Mintun syliinsä.

Antero ja Ville tulivat myös paikalle, tarkistaakseen, että Netalla oli kaikki hyvin.
"Väärä hälytys ilmeisesti", Netta sanoi hiukan nolona, jonka jälkeen he menivät sisälle pitämään sadetta.

Antero päätti tutustua omaan appi-isäänsä, asuttiinhan nyt samassa talossakin.


Pienen alkukankeuden jälkeen miehet juttelivat, niinkuin olisivat aina tunteneet toisensa.


Vilma katseli kirjan lukemisen lomasta leikkiviä lapsenlapsiaan.


"Ihanaa, kun viimein muutitte tänne minun ja isin luokse", Vilma sanoi.
"Onhan täällä ihan kivaa, tukalaa tosin, kun tämä pikkuinen ei halua tulla ulos, vaan kasvaa kokoajan", Netta naurahti.

"Mene sinä vain lepäämään, kyllä minä katson Mintun ja Villen perään", Vilma lupasi ja silitti Netan masua.
"No jos se vain sulle sopii, niin ilomielin", Netta hihkaisi ja hymyili äidilleen.

Mintussa ja Villessä ei pahemmin vahtimista ollut, kun pikkuiset niin nätisti leikkivät palikoilla.

Netta ei kuitenkaan ole tottunut enää lasten syntymän jälkeen ottamaan päikkäreitä, joten raahasi maalausvälineensä olohuoneeseen, ja alkoi suttaamaan kankaalle mitä merkillisimpiä viivoja.

Toivokin päätti vihdoin uskaltaa lähestyä pikkuisia.
"Kulta tulehan katsomaan, kovin rauhallisia ovat", Vilma sanoi Toivolle.
"Eiväthän ne pure?" Toivo kysyi pelokkaana, johon Vilma vain naurahti vastaukseksi.

Vilma ja Toivo halusivat opettaa Mintun ja Villen puhumaan, tosin aika haastavaa se oli. Kaksoset ovat aina kaksosia, jonka huomaa näiden ilmeistä :DD

Antero päätti korjata pianon...

...että pääsisi testaamaan sitä.

Turha kuva, mutta jotenkin hauska :D Tuo keinun alue vaan palaa XD Ja takaisin tarinaan ->

Anterolla ja Netalla oli viimeinkin kahden keskeistä aikaa, kun Vilma ja Toivo huolehtivat lapsista.

Antero nosti Netan syliinsä ja antoi tälle hellän pusun huulille. He saivat keskittyä nyt vain toisiinsa <3

"Kuules Netta, mä oon vähä miettinyt yhtä asiaa", Antero kertoi arasti.
"No mitä pupunen?" Netta kysyi.
"Niin sitä, että jos mä tulisin virallisesti sun sukuun, lapsen syntymän jälkeen?" Antero kysyi arasti ja puna levisi hänen poskilleen.


"Oikeesti?" Netta kysyi hämillään, johon Antero vain nyökkäsi hymyillen.

"Se olis ihanaa! Voi mä rakastan sua!" Netta hihkaisi ja rutisti Anteroa.
"Niin mäkin sua", Antero sanoi vain takaisin.

Ei mennyt tuntiakaan, kun isovanhemmat olivat täysin tuttuja lapsenlastensa kanssa ja hauskaa heillä näytti olevan :D

Leikki kuitenkin loppui lyhyeen, kun Minttu puklasi vilman päälle :D
"Hyi hyi, ei noin saa tehdä mummille!" Vilma torui ja nosti lapsen hiukan kauemmas itsestään.

Kun Minttu vain hymyili ja nauroi kaikesta huolimatta, ei Vilma kauaa jaksanut vihoitella tytölle.
"Voi sinua! Nyt mummin pitää mennä töihin", Vilma sanoi ja laski Mintun lattialle.

Normaali arki oli siis alkanut.

Netta päätti antaa ruokaa lapsille, ennenkun laittaisi nämä nukkumaan. Antero katsoi huvittuneena vierestä, miten kaksoset jaksoivat kiljua äidilleen.

Netta ei jaksanut kiinnittää huomiota kiljuviin kaksosiin, vaan laittoi muulle perheelle ruokaa.

"Isi kuule, voisiksä laittaa Mintun ja Villen nukkumaan, kun mä en millään jaksais, kun mulla on kauhee nälkä?" Netta ehdotti isälleen.
"Toki voin, onko nää lapset aina tällaisia?" Toivo kysyi.
"Kyllä, ihan samanlaisia kuin äitinsä", Antero naurahti jonka jälkeen sai tuiman katseen Netalta.

"Vaari vie Mintun ensin, sitten tulee hakemaan Villenkin. Jooko?" Toivo kysyi Villeltä, johon poika vain kiljui vastaukseksi.

Kun Toivokin pääsi istahtamaan pöytään, Antero alkoi heti juttelemaan tälle.
"Mä ajattelin jos mä tekisin tän asian näin ihan virallisesti", Antero sanoi mystisesti.
"No, ihan kuinka vaan. Mitä asia koskee?" Toivo kysyi sitten. Netta kuunteli kiinnostuneena vierestä.

"Niin, että soisitko minulle sen kunnian, että saisin liittyä sukuunne, tyttärenne Netan avulla, sopimalla hänen kanssaan avioliiton?" Antero sanoi juhlallisesti.
"Voi poika kuule! Se olisi hyvin hieno juttu, onhan teillä jo kaksi lastakin. Mukava saada tuollainen äijä sukuun!" Toivo naurahti.

"Hyvä että se käy, sillä en pärjää ilman tytärtänne. Olen rakastunut häneen korviani myöten ja tahdon jakaa hänen kanssaan lopun elämäni", Antero sanoi ja katsoi lempeästi Nettaa joka vain hymyili hänelle takaisin.

Netan synnytykseen oli kuitenkin vielä monta päivää, joten Antero ei jaksanut ressata häitä yhtään. Paukun ruokkiminen oli Anteron yksi mieli askareista.

Vielä hän ei kuitenkaan uskaltanut päästää Paukkua vapaaksi, vaan tyytyi juttelemaan tälle häkin läpi.

Kaikesta oikeesti huomaa, että nämä on kaksosia :D Samat ilmeet ja yhtä aikaa vaipat likaisina!

Netta ja Antero eivät kuitenkaan öisin enää heränneet pikkuisten huutoihin...

...koska sen teki Vilma heidän puolestaan.
"Leikkikää vain lapset, mummi torkkuu tässä hetken", Vilma sanoi ja haukotteli tuolissaan. Myös Toivo oli vaimonsa tavoin "valveilla".

Netan unen kuitenkin samana yönä keskeytti kasvava masuasukas.
"Vieläkö sinä kasvat?" Netta naurahti ja katseli valtavaa masuaan, jonka jälkeen meni takaisin nukkumaan.

"Vai te täällä olette valvottaneet mummia ja vaaria? Nyt saatte kyllä mennä pisulle ja nukkumaan", Antero komensi.


Vilma halusi auttaa Anteroa lasten potattamisessa (onko toi ees oikea sana :D), vaikka Antero oli kertonut osaavansa hoitaa homman yksinkin.
"Lälälää, mä pittaan jo!" Ville lällätteli Mintulle, jota vasta aseteltiin potalle :D

Vasta, kun kaksoset nukkuivat, suostui Vilma menemään nukkumaan. Muiden nukkuessa, päättivät Antero ja Toivo testata talon saunan.

Sillä välin Netta oli jo herännyt, ja antanut lapsille aamupullot.
"Huomenta rakas!" Antero huusi Netalle.
"Huomenta, pikkuinen on taas kasvanut", Netta vastasi ja hymyili sulhaselleen.

Antero tuli lähemmäksi Nettaa, ja silitteli tämän masua.
"Tuleekohan sieltä taas kaksoset?" Antero arveli.
"En kuule osaa yhtään sanoa", Netta hymyili.

Masuasukin kasvamisen jälkeen, meni vielä monta päivää, tapahtumatta mitään.
"Taasko tämä on täynnä? Juurihan minä sen tyhjensin!" Vilma huokaisi ja tyhjensi sen uudelleen.

Myös Paukulle pidettiin seuraa, kuka milloinkin vain ehti. Vilma taisi olla ainut, kuka uskalsi ottaa Paukun käsivarrelleen.

Vaikka Netta olikin viimeisillään raskaana, häntä ei väsyttänyt sen kummemmin, kuin ennenkään. Hän halusi osallistua jotenkin kotiaskareisiin.

Eräänä yönä Netan mahaa alkoi pistellä erittäin kivuliaasti.

Kipu oli niin sietämätön, että Netta ei pystynyt enää nukkumaan, eikä kyllä Anterokaan. Netta oli pitänyt koko yön miestään hereillä :D

Sitten alkoi tapahtua. Netta rupesi huutamaan ja piteli mahastaan.
"Älä nyt jaksa taas vääriä hälytyksiä", Antero vain sanoi ja huolettomasti petasi petiä.

"Ei tää oo väärä hälytys! Nyt se lapsi tulee oikeasti!" Netta itki ja huusi.
"No se muuttaakin asian", Antero sanoi ja keskeytti sängyn petaamisen.

Anterosta ei pahemmin apua ollut Netalle. Mies vain hymyili sängyn toisella puolella!
"Antero tee jotain, mua sattuu!" Netta itki ja ponnisti minkä jaksoi.

"Tässähän ihan hengästyy. Onneks mä en synnytä koskaan!" Antero huokaisi helpottuneena. On siinä kans sankariurho!

Netta pidätti itkua. Hän tunsi kuinka pieni halusi ulos.

Pienen hetken kuluttua hänen käsivarsillaan lepäsi pieni, vaaleaihoinen ja terve vauva. Netta unohti kipunsa kuin seinään!

Hän oli aivan samanlainen kuin veljensä Ville, sukupuolta lukuunottamatta. Lapsi oli siis tyttö! :3

Vilma oli herännyt tyttärensä huutoon ja tuli paikalle, kun lapsi oli jo syntynyt.
"Voi kuinka kaunis lapsi! Kumpi se on?" Vilma kysyi haltioissaan.
"Se on tyttö", Netta hymyili äidilleen.

Antero oli myös tullut katsomaan vauvaa, mutta joutui odottamaan anoppiaan.
"Mäki haluan", Antero sanoi, kun kaikki huomioivat vauvaa :'D

"Rakas, mikä nyt on? Kyllä sä ehit tän näkemään vielä moneen kertaan", Netta naurahti. Antero painoi päänsä alas ja pidätti itkua. Hänestä tuntui pahalta, kun kukaan ei huomioinut häntä ollenkaan :D

"Äiti otatko sä Kielon hetkeks?" Netta sanoi ja ojensi tytön Vilmalle.
"Ai Kieloko on tytön nimi? Voi kuinka nätti!" Vilma sanoi ja katseli pientä Kielo vauvaa silmiin.

Netta meni Anteron luokse, kietoi kätensä miehen ympärille ja suuteli tätä.
"Voi sinua pientä", Netta sanoi Anterolle, joka hymyili saamastaan huomiosta.

Antero vei Netan vähän sivummalle, ettei kaikki kuulisi.
"Eikö niin, että sä oot aina mun ja vain mun?" Antero kysyi arasti Netalta ja silitti tämän poskea.
"Voi hassu! Sun vaan", Netta sanoi ja naurahti. Antero oli niin huomion kipeä <3 :D

Tuoreet vanhemmat menivät peittelemään kaksoset, mutta eivät saaneet silloinkaan silmiään irti toisistaan.

Awws :}

Muutaman päivän kuluttua kaikki olivat täydessä tohinassa.
"Syöppäs Kielo nyt reippaasti, niin pääset nukkumaan ja mummi ja Vaari pääsee vaihtamaan juhlavaatteet ylle", Vilma puheli tytölle samalla, kun Toivo puhdisti syöttötuolia.

Antero ja Netta hassuttelivat alttarilla, odotellessaan "häävieraita".


Tässä näette hääyleisön. Häät siis järjestettiin tyhjänä olevaan huoneeseen :D

"Tahdotko sinä, Antero Pulliainen, rakastaa minua myötä ja vastoin käymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa ja samalla ottaa omaksesi oman sukunimeni?" Netta kysyi Anterolta juhlallisesti.

"Tahdon."

"Tahdotko sinä, Netta Berry, ottaa minut sukuusi, ja rakastaa minua myötä ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa?" Antero puolestaan kysyi Netalta.

"Tahdon."

"Saanko mä suudella sua?" Antero kysyi ujosti Netalta.
"Tottakai saat", Netta naurahti.

Tervetuloa sukuun Antero! :]

Yleisö otti taputusten säestämänä An... Korjaan, siis seinän vastaan sukuunsa? :'''D No jaa, jokainen tyylillään :D
 

<3

~~~~~~~~~~~~~
Ja tähän päättyi tämä osa :) Toivottavasti piditte, vaikka osa olikin sekava, enkä tiedä tekstin laadusta. Mutta kertokaa toki kommenteissa mitä piditte Ü Uuden osan ilmestymisestä en osaa sanoa, kun koulujutut pukkaavat päälle... Mutta ilmoittelen siitä sitten, kun on sen aika :)

~Napu