Sainkin osan jo ennen uutta vuotta, mikä oli mielestäni ihan kiitettävä saavutus Ü Eikun lukemaan vain, osa on hiukan pitkä, mutta kyllä te jaksatte (toivon niin). Itse menen linkittämään sitä pyytäneet Berryjen linkkilistaan :)


Tässä näette muodonmuutoksen kokeneen Netan, yksi pelini kauneimpia simejä Ü

Ensimmäiselle luennolleen lähdettyä Netta huomasi asuntolan edessä tutun näköisen hahmon.

Netta käveli lähemmäs ja huomasi sen olevan Antero, johonka hän tutustui jo kotona asuessaan! Netta vain katsoi Anteroa ja Antero taisi tehdä samoin.

Luento kuitenkin oli alkamassa, joten Netan oli lähdettävä. Antero jäi seisomaan paikalleen.

Luennon loputtua Netta päätti soittaa Anteron käymään. Hän ei pystynyt keskittymään luentoon ollenkaan, ajatellessaan vain Anteroa, joten soitto oli välttämätön.

Parin tuuttauksen jälkeen tuttu miesääni vastasi puhelimeen: "Haloo, Antero?"
"Täällä Netta vaan hei! Aattelin jos voisit tulla käymään, nähtiin tänään aamulla ja olis kiva jutella", Netta ehdotti varovasti.

"Toki, tulen mielelläni! Nähdään kohta!" Antero sanoi ja sulki luurin. Netan ilme oli yhtä hymyä.

Anteroa odotellessaan Netta päätti tehdä kalojen elämästä mukavampaa ja siivosi niiden akvaarion ja ruokki kalat.

Ovikellon soidessa Netta juoksi ulos ja halasi Anteroa tiukasti. Voi kun hän oli kaivannutkin tätä miestä!

Juttua riitti molemmin puolin. Myös öö... sanotaan nyt vaikka Repe kuunteli juttuja mielenkiinnolla :D

"On muuten mahtava nähdä sua pitkästä aikaa! Mikset sä oo soittanu mulle aikoihin?" Antero kysäisi huolestuneena
"No mä en oo saanu soittaa..." Netta huokaisi.
"Koska se soitteli mulle", Repe tokaisi väliin.

Onneksi Netta ja Antero eivät kuunnelleet Repen juttuja, vaan jatkoivat rauhassa omiaan.
"Sul on muuten tosi nätti tukka!" Antero heitti.
"A-ai, voi kiitos!" Netta sanoi yllättyneenä tästä huomautuksesta.

"Se niinku sopii sulle kun nenä päähän! Kato vaikka tätä mun tukkaa, ei oo niin hieno kun sulla", Antero sanoi ja huitoi käsillään minkä ehti, peittääkseen ihastunutta ilmettään.
"No höpö höpö, sulla on kivan värinen tukka!" Netta sanoi ja hymyili.

Pari siirtyi sisälle, Repen ahdistellessa heitä tarpeeksi.
"Voi kun mä oon niin ilonen, kun sä tulit tänne mua kattomaan!" Netta sanoi ja räpytteli silmiään, josta Anteron sydän alkoi hakkaamaan tuhatta ja sataa.

"Mikä sulle tuli?" Netta sanoi huvittuneena.
"E-ei mikään, ei yhtikäs mikään. Täällä on vaan tosi kuuma, pitäs ottaa paita pois, eh eh", Antero sanoi ja vilvoitti itseään huitomalla kättään.
"No mutta eihän sulla oo ees paitaa", Netta naurahti. Voi kun Antero onkin mukava!

"Älä kuule yhtään yritä esitellä itteäs! Pistä se paita päälle niinkun olis jo!" Repe tuli keskeyttämään Netan ja Anteron keskustelun.
"Mä saan esitellä itteäni niin paljon kuin haluan ja sitä paitsi Netta on mun tyttö!" Antero sanoi ja punastui, huomatessaan mitä tuli sanottua.
"Vai sun tyttö", Netta sanoi ja hymyili.

"No mä nyt sanoin sen vahingossa..." Antero sanoi nolona.
"Ei se mitään, kyllä mä voisinkin sun olla, hassu", Netta sanoi ja iski tälle silmää.
"Netta on mun rakas", Repe sanoi omahyväisenä ja hieroi mahaansa.

Anteron lähdettyä Netta jäi Repen kanssa kahden aulaan.
"Mä en oo todellakaan sun tyttös! Joten ala painua jonnekki muualle! Jos ei puhe auta, niin mä kiljun niin kovaa, että se kuuluu sun korvissa vielä ens vuonna!" Netta sanoi ja tökkäsi Repeä olkapäähän.
"O-okei, okei!" Repe sanoi paniikissa.

Netta katsoi Repen perään ja naurahti.

"Mä luulin että se rakasti mua", Repe itki vuolaasti käsiinsä, Netan kävellessä pois tilanteesta.

"Vitsin Repe", Netta murahti.

Netta avasi koneen ja päätti tarkistaa sähköpostinsa.

"Yksi viesti saapunut käyttäjältä Vilma Berry", Netta luki ääneen. Netta ajatteli ensin hylkäävänsä koko viestin, mutta mielenkiinnosta päätti kuitenkin lukea sen.

Hei Netta! Miten sulla menee siellä yliopistolla? Me isäsi kanssa olemme todella pahoillamme kaikesta mitä olemme sinulle aiheuttaneet, tarkoituksemme ei ollut sinua loukata. Olet meidän rakas esikoistyttömme ja haluamme sinulle kaikkea hyvää. Oli väärin lelliä Ellaa, emmekä huomanneet sinun kärsivän tästä. Olemme pitäneet Ellalle puhuttelun ja hän tunnusti huijanneen meitä. Perijää emme vielä osaa sanoa, mutta...

Toisen opiskelijan saapuessa huoneeseen, Netta epätoivoisesti sammutti koneen, lukematta viestiä loppuun.
"Hei, mitä sä teet?" Kreeta kysyi ja katsoi Netan epätoivoista yritystä sammuttaa konetta. (Nimi on keksitty, sillä en muista sen nimeä :'D)

Netta nousi koneelta ja Kreeta jännitti Netan kohtaamista.

Netan päästyä ylös Kreeta kokosi itsensä ja kertoi asiansa lyhyesti ja ytimekkäästi: "Sä rokkaat!" Netta katsoi Kreetaa kysymysmerkki pään päällä, tajuamattaan yhtään mistä tuo tuli.

Netta viihtyi hyvin yliopistolla, ruoka oli hyvää, eikä sitä tarvinnut itse valmistaa.

Ainut huono puoli siinä oli se, että Netalla ei ollut ketään, joka söisi hänen kanssaan. Kotona Netta söi mumminsa kanssa, mutta täällä ei ollut ketään.

Palvelukin pelasi, josta Netta jaksoi aina ihmetellä ja kiitellä keittäjää.


Esseitäkin piti kirjoittaa, mitä ihmeellisimmistä aiheista.
"Suutelu, suuteleminen, pusu, pussaaminen... Aargh! Mistä mä voin tietää mikä tunne siitä tulee, kun en mä oo ketään pussannu!" Netta mietti lähes ääneen.

Monesti Netta nukahti esseidensä ääreen, sillä hän teki niitä aina yömyöhään.

Tenttehin Netta luki jo monta päivää ennen h-hetkeä ja sai aina seuraa Kreetalta.

Netta iski huoneensa oveen merkin, ettei sinne saisi tulla, kun oli luettava tentteihin, sillä Netta teki kaikkea muuta päivisin, eikä halunnut kenenkään olevan siellä hänen mennessään nukkumaan.

Uni ei aina heti tullut, joten hän katseli mielellään televisiota.

Useimmin kuitenkin uni voitti ja Netta kömpi nukkumaan ja sammutti televisionsa.

Herätykset olivat aikaisia, mutta Netta alkoi tottua niihin. Olihan hän käynyt yliopistoa jo melkein kaksi vuotta.

Ei hän kuitenkaan Anteroa ollut unohtanut, he pitivät yhteyttä päivittäin, jopa silloin kun Netta kirjoitti päättötyötään. Onneksi kännykät oli keksitty.
"Joo nähdään, mutta mun pitää nyt jatkaa tätä mun tehtävää. Jutellaan myöhemmin lisää, moikka!" Netta sanoi ja lopetti puhelunsa.

---

Antero käveli usein asuntolan ohi, vain tarkistamassa, että olisiko Netta paikalla. Yleensä Netta kuitenkin oli luennolla.

Netan ja Anteron välit olivat syventyneet, ja aina iltaisin Antero tuli tapaamaan Nettaa.
"Hei murunen", Antero tervehti ja antoi pusun Netan poskelle.

"Antero, mä tykkään susta tosi paljon", Netta kuiskasi Anteron korvaan ja otti tätä kädestä.
"Niin mäkin susta", Antero kuiskasi takaisin.

Hellien hetkien jälkeen Netta päätti keventää tilannetta kutittamalla Anteroa.
"Hei, ei saa! Mä kutian helposti!" Antero nauroi, mikä sai Netan kutittamaan vielä enemmän.

Netta huomasi lihonneensa muutaman kilon, aika näkyvästi, joten päätti aloittaa kuntokuurin.

"Yks kaks kol, kaks kaks kol..." Netta selitti koukistaessaan polviaan musiikin tahdissa.

Kuntoilu tuotti tulosta ja Netta pääsi takaisin omiin mittoihinsa.

Netta ei jaksanut aina sänkyynkään raahautua, joten jäi nukkumaan eteisen sohvalle.

Tenteissä Netta kävi toki, ja toi joka kerta parhaimman numeron todistuksessaan, sekä 1200simoleonia taskussaan.

Viimeisen vuoden aikana taitoja piti kehittää edellisiä vuosia enemmän. Niin logiikkaa...

...kuin karismaakin.

Esseitä tuli aina vain enemmän ja enemmän. Netta ei tosin pitänyt ahmivasta mies-seurastaan.

Asuntoloissa on aina joku ongelmansa, täällä näyttää olevan jollain rakon pidättämis ongelma. Tai sitten ei :D

Netta päätti soittaa Anterolle, sillä hän ei jaksanut tehdä enää yhtään essettä! Hän tarvitsi jotain muuta ajateltavaa.

"No mitäs kuuluu kaunokainen?" Antero sanoi ja vislasi Netalle.

"Parempaa, kun näen sut. Kuule Antero, mä haluaisin kokeilla yhtä juttua", Netta sanoi ja tuli Anteroa lähemmäs.
"Uskon, että samaa kuin minäkin", Antero sanoi ja hymyili Netalle takaisin.

Antero veti Netan lähemmäs itseään ja antoi tytölle pienen suudelman. Se taisi olla kummankin ensisuudelma :') (?)

"Voi Antero!" Netta parkaisi pusun jälkeen.
"No mitä muru?" Antero kysyi huolestuneena.
"Mun pitäs mennä vastaamaan äitin sähköpostiin ja mua väsyttää niin kaameesti! Kohta on se loppukoe ja mä en osaa siihen yhtään mitään!" Netta marisi ja piteli kättään otsalla.
"No sun täytyy vain mennä nukkumaan, nähdään pian", Antero sanoi ja antoi hellän pusun Netan poskelle ja lähti. Nettakin meni nukkumaan, onnellisempana kuin koskaan!

Heti aamusta Netta tarttui toimeen ja alkoi kirjoittaa sähköpostia:

Hei äiti ja isä! Hyvin mulla menee täällä opistolla, ja kyllä mä uskon teitä, vaikka se on vaikeampaa kuin uskottekaan! Mä oon tutustunu yhteen mukavaan poikaan, ja me ollaan seurusteltu kohta 3 vuotta. Se on se mun oikea, ja Anteron kanssa mä haluan jakaa elämäni, olin sitten perijä tai en!

~Netta
 Netta kirjoitti...

...mutta ei pystynyt vielä lähettämään sitä.

Sarjassamme vilauttelijat :D

Kaikenmoisesta häirinnästä huolimatta, Netta luki viimeiseen tenttiinsä aulassa.

Tyttö ei kuitenkaan kauaa jaksanut tanssia ja huutaa, joten liittyi Netan seuraan opiskelemaan.

Netta kevensi mieltään tanssimalla lempimusiikkinsa tahtiin.

Netan mieli oli jo paljon parempi. Hän jopa uskoi pääsevänsä lopputentistä läpi hyvillä arvosanoilla.

Kuntoa hän on alkanut pitämään yllä entistä enemmän...

...sekä tutustunut uusiin simeihin.

Jollain oli kuitenkin jotain asuntolaa vastaan, ja kävi aina potkaisemassa roskakorin kumoon. Netta siistinä ihmisenä kävi sen aina nostamassa.

Viimeisenä iltana ennen loppukoetta Netta päätti kutsua Anteron kylään, mutta Antero ei ollut kauhean innoissaan Netan tervehdyksestä.

"Mikä sulla on, etkö sä rakastakkaan mua enää?" Netta parkaisi.
"Ei, ei kyse ole nyt siitä. Toki rakastan, mutta en ymmärrä miksi olet päästänyt itsesi tuohon kuntoon", Antero sanoi ja huomautti Netan pienestä pyöreydestä.

"Okei, mä ymmärrän. Menen kuntoilemaan..." Netta sanoi mieli maassa ja meni sisälle. Antero katsoi Nettaa ja meni sisälle.

Kuntoilun jälkeen Netta istahti sohvalle ja yritti pidättää itkuaan.

Antero istahti Netan viereen.
"Itketkö sä?" Antero kysyi lempeästi Netalta joka katsoi Anteroa alahuuli väpättäen.

"Ei sun olis mun takia tarvinnu kuntoilla, mähän vaan sanoin että miks oot päästäny ittes tuohon kuntoon. Mä rakastan sua vaikka olisit lihapulla. Sä höpönen ymmärsit mut väärin", Antero sano ja naurahti.
"Oikeestikko?" Netta sanoi ja niiskautti.

"Ihan oikeesti", Antero sanoi ja hymyili Netalle.

Antero hyppäsi Netan syliin ja siinä he hempeilivät toisilleen.
"Mä rakastan sua", Antero sanoi.
"Mäkin sua", Netta vastasi ja hymyili tälle.

"Nyt sun pitää mennä nukkumaan, huomenna on sun loppukoe ja sitte pidetään juhlat", Antero sanoi ja halasi Nettaa rohkaisevasti ja lähti asuntolasta.

Jokaisessa asuntolassa on aina omat haisunäätänsä, ja tässä se taitaa olla Repe -.-

Myös Netan lonkkavikainen asuntolakaveri tanssi polkan tahtiin viimeisenä iltana ennen loppukoetta xD

Vihdoin loppukokeen aika tuli ja Netta marssi kokeeseen jännittynyt ilme naamallaan...

...mutta turhaan. Netta läpäisi vihoviimeisen kokeensa täydellisin arvosanoin, joten tuuletukseen on mitä parhain syy :)

Netta päätti lähettää sähköpostin äidilleen, mutta sitä ennen hän lisäsi loppuun:

P.S Olen vihdoinkin valmistunut yliopistolta, joten olette tervetulleita huomenna valmistujaisjuhliini. Ihan koko perhe!

Huominen tuli yllättäen nopeasti, soitoista huolimatta kukaan kutsutuista vieraista ei näyttänyt saapuvan paikalle :/

Netta heitti yliopistokaavun kaapin perälle ja vaihtoi mieluisemman juhlamekkonsa päälleen. Saanko esitellä vastavalmistunut Netta Berry, jonka tavoitteeksi aluksi tuli Romantiikka, mutta Netalla oli tarpeeksi elämänkokemusta joten näin tilaisuuteni tulleen ja vaihdoin sen Perhetavoitteeksi Ü(vihaan romantiikkatavoitetta, eikä se sovi tällä hetkellä juoneen) Netta sai arvonimekseen Laudatur 5 keskiarvolla, joten Tyttö on mielestäni ansainnut kunnon ablodit! *tap tap*

Netta meni pihalle odottamaan vieraitaan. Eikö edes Antero aikonut tulla?

Hetken päästä Antero saapui ja Netta hyppäsi tämän kaulaan.
"Olen vihoin valmistunut! Olen vihdoin vapaa!" Netta kiljui ja piti Anterosta tiukasti kiinni.
"Onnea kulta, hyvin tehty. Oon susta ylpeä!" Antero sanoi ja suikkasi pienen suukon Netan korvanlehteen.

Netta laskeutui Anteron käsivarsilta ja jäi katsomaan tätä suoraan silmiin.
"Nythän me voidaan muuttaa omaan kotiin, eikö niin? Ei musta perijää tainnu tulla, kun äiti ei mitään soittanut, eikä vastannu mun sähköpostiin, niin ei se kai halua muhun yhteyttä pitää", Netta sanoi hiukan harmissaan, mutta silti intoa täynnä.

"Tietysti muru, tottakai. Olen ostanut meille pienen tontin, mihin voidaan rakentaa sitten yhteinen oma pieni talo. Olit sitten perijä tai et", Antero sanoi ja suikkasi suukon Netan huulille.

Netta soitti itselleen taksin ja Antero meni hakemaan Netan huoneesta tarvittavat tavarat mukaan.

Siinä samassa Netta kasvoi aikuiseksi :)

Pian taksi saapuikin hakemaan Nettaa ja Netta asteli siihen hyvillä mielin.

Enää häntä ei enää täällä tultaisi näkemään...

...Siitä Netta oli varma! (Ja minä myös xD)
~~~~~~~~~~~~~~~
Siinä osanen Ü Tähän tulee nyt hiukan kaikkea asiaa mukaan, eikä asiat välttämättä mene ihan sääntöjen mukaisesti, ja vaikka saisittekin kuvan jostain osasta, että Netta ei olisi perijä niin hän kuitenkin on, mutta hän ei itse tiedä sitä ;) Olipas rankka tuo yliopisto! Saa nähä kuinka monta kertaa jaksan pelata siellä simin loppuun asti :D Mutta nyt niitä ihania kommentteja! <3 (pahoitteluni vielä heille, jotka olisivat halunneet tarkemmin kuulla Netan opiskelusta, eivätkä tykänneet nopsaan "harppomisesta" :/)

~Napu