Noniin, elikkäs tähän alkuun valtaisat anteeksipyydöt ;( Mä oon ollu niin kiireinen, kun uusi koulukin alkanut ja koulupäivät on ihan kivan pitkiä. Pahimmassa tapauksessa oon kotona viiden mais eikä sit välttämättä enää ehi koneelle, kun muuki porukka haluu tähä. Onha mulla mun raksu läppäri, mutta siinä ei oo simssiä, ku se on mini. Mut siis, en oo lopettamassa, mutta osat tulevat sit tästä lähin hiukan pikkasella viiveellä. Joten, tässä olis nyt tää 22b. osa... *häpeää*  Osa on siis jatkoa edellisestä, jonka tapahtumat voitte halutessanne kerrata TÄÄLTÄ <--KLIK

Vilma kertoi huolensa Netasta Toivolle.
"Voi rakas, Netalla on nyt vaan hiukan vaikeaa, kun on perheen vanhin lapsi, mutta kyllä se siitä", Toivo lohdutteli ja silitti Vilman poskea.
"Niin, toivotaan, että menee ohi", Vilma sanoi ja hymyili.


Tähän väliin pieni vertailu perheen taaperoista, ovat muuten hyvin samannäköisiä, vaikka Ella onkin adoptiolapsi O.o


Vertailu nro. 1. Oiva jaksaa odottaa kiltisti ruokaansa, kun taas Ella saa ihan mahdottomia raivokohtauksia, pienestä viivästymisestä.


Vertailu nro. 2. Ella ei meinaa syödä ollenkaan, vaikka ruoka olisikin esillä, jos se ei nimittäin ole tytön mieliruokaa tai jos kukaan ei ole häntä kannustamassa. Oiva sen sijaan syö mitä vain :)


Vertailu nro. 3. Ella ei jaksa istua syöttötuolissa ns. turhaan. Kun ruoka on syöty, niin pois on päästävä heti. oiva istuu kiltisti odottamassa, että joku tulisi hänet nostamaan pois.


Ella yleensä sitten nostetaankin aina pois ensimmäisenä, kärsimättömyytensä takia.

Ja takaisin tarinaan... :D

Oiva on reipas oppimaan. Mumminsa avulla poika oppikin nopeasti pottailemaan.
"Hyvä Oiva, hienosti!" Meri kannusti lattialla kikattavaa poikaa.


Oli alkanut viikonloppu, joten Netta sai nukkua pitkään.
"Äiti, mä tapasin pihalla eilen yhden kivan miehen", Netta kertoi innoissaan.


"Mi-miehen? Netta, sinä et todellakaan tarvitse vielä itsellesi miestä!" Vilma torui.
"Ystävähän se mulle onki", Netta yritti puolustautua.
"Voi lapsi rakas, jospa nyt kuitenkin etsisit ihan ikäistäsi seuraa", Vilma sanoi ja jatkoi spagettinsa syömistä. Netta huokaisi ja lähti pihalle.


"Kunpa mulla olisikin niitä mun ikäisiä kavereita", Netta huokaisi pyöriessään karusellissa.


Pihalle hankittiin riippumatto ja siitä osottautuikin Netan suosikki-paikka. Siinä hän saattoi olla rauhassa, omissa unelmissaan.


Illalla olikin sitten Oivan synttärit. Oli pojan aika kasvaa kouluikään.


*Puhallus*


Ja kasvu :) Muodonmuutokseen mars! ->


Tässä kuvaa oivan asusta...


...ja tässä niiin suloisesta nassusta. Mitäs sanotte?


Meri pimahti Oivan synttäreillä lopullisesti.
"Vihuuuuuhuuu! Enää yks taapero nii tää mummo ottaa rennosti!" Meri hoilasi ja teki mitä kummallisempia tanssi liikkeitä.
"Ööh, mummi? Kaikki hyvin?" Netta sanoi ja katsoi kummastuneena riehuvaa mummiaan :D


Juuso päätti tulla kylään, ihailemaan hänen entistä ja vaimonsa nykyistä sänkyä.
"Hyvä beibi! Ihan mahtava!" Juuso huusi haudantakaisesti.


Netta meni tervehtimään kasvanutta veljeään.
"A-apuaaa!" Oiva kiljaisi kauhuissaan.
"Mitä, en mä ny noin ruma voi olla", Netta sanoi, muka loukkaantuneena.
"E-et sä vaan to-toi", Oiva sanoi ja osoitti Juuso-haamua vapisevalla sormellaan.


"Ai toi, se on meidän kuollut vaari vaan", Netta sanoi ja katsoi Juusoa, niinkun olisi ennenkin nähnyt haamun. Oiva sen sijaan sai kauheat traumat ;s


Söpö sisaruskuva :)


Kummittelevasta vaarista tietämättä, Toivo meni peittelemään Ellan kehtoonsa.
"No niin, vielä viimeinen yö taaperona niin kasvat isoksi tytöksi", Toivo supatti tytön korvaan.
"Ito yttö", Ella sanoi hymyillen. Toivo nyökkäsi Ellalle ja lähti huoneesta vähin äänin.


Tässä muuten entinen terassi, nykyinen Oivan ja Netan huone. Vihreäsävyinen (eli oikeanpuoleinen) on Netan ja tuo vasemmanpuoleinen on sitten Oivan :)


Oiva meni heti nukkumaan uuteen huoneeseensa. Reppana oli niin väsynyt.


Kauaa ei poika kuitenkaan ehtinyt nukkua, kun vaari tuli taas kummittelemaan ;(


Netta yritti nukkua, mutta ei pystynyt. Oivan huoneesta kuului niin inhottavia ääniä, että Netan oli pakko nousta ja mennä tarkistamaan asia.


Netta kävi salaisesti pihalla tarkistamassa mistä oli kyse, mutta huonolla tuurilla Meri sattui juuri menevän ulos.
"Mitäs sinä tähän aikaan yöstä keikut pihalla? Sinun pitäisi olla nukkumassa!" Meri säikähti.
"Mä vaan kävin kattomassa, että joko vaari meni takaisin hautaansa. Se säikytteli Oivaa", Netta selitti reippaasti.
"Höpö höpö, ei vaari tänne enää tule", Meri sanoi ja meni tiellä odottavaan kimppakyytiinsä.


Nettaa ei kuitenkaan enää nukuttanut, joten liittyi vanhempiensa seuraan.
"Mitä ihmettä sä teet tähän aikaan täällä?!" Vilma kysyi hiukan kovempaa.
"Mä kävin vaan pihalla tarkistamassa, että menikö vaari jo takaisin hautaansa, kun se säikytteli Oivaa", Netta sanoi varovasti. Toivo katsahti Vilmaan ja naurahti ajatukselle: Heidän talossaan muka kummituksia?


Toivo nousi pöydästä ja oli saada sydänkohtauksen.
"Mitä sinä kuule poika epäilet minua! Annahan olla viimeinen kerta!" Juuso räyhäsi.
"Joo, okei. Ra-rauhoitu, uskon sinua!" Toivo sanoi hädissään.


Myös Netta sai kokea pelottavan yllätyksen, mennessään tiskaamaan.
"Ja äläkä sinä kuule likka minusta juorua!" Juuso sanoi kylmästi. Netta oli niin kankea pelosta, ettei pystynyt sanomaan mitään.


Vihdoin kauhea viikonloppu oli ohi. Aamulla, vielä ennen kouluun menemistä, Netta sai leikkiä hetken Ellan kanssa.
"Kukkuu, kukas se sieltä kurkistaa?" Netta sanoi ja tuli esiin käsiensä takaa. Ella teki samoin ja rupesi kikattamaan.


Oivan ensimmäinen koulupäivä :)


Vilma jäi kahdestaan Ellan kanssa kotiin, muiden mennessä töihin/kouluun.
"Voi pieni, tänään sinusta kasvaa näääääääin iso tyttö", Vilma sanoi ja heitti Ellan ilmaan. Ella kikatteli äitinsä hassutuksille.


Merin kaunis työkaveri. Ei pääse sukuun, sillä hän on yhden tekemäni perheen lapsukainen c(: Tosin, ei enää mikään lapsi.


Meri ei kuitenkaan jaksanut viettää aikaa neitokaisen kanssa, vaan patisti tämän lenkille.


Vilma halusi yllättää perheensä tekemällä heille lounaan, mutta pieleen meni.
"Hei, auttakaa nyt joku! Toihan palaa!" Vilma huusi peloissaan.


"Aaah, se on kuuuma!" Vilma sanoi, ja yritti estää kuumuuden tunnetta käsillään.


Onneksi palomies tuli, ja pelasti Vilman. Vilma pökkäsi miehen käteen 100simoleonia.
"Voi kiitos Vilma, mutta varokaakin tästä eteenpäin. Antakaa vaikka jonkun muun kokata puolestanne", palomies naurahti.


Vihdoin se kauan odotettu kymppi tuli!
"Jeee! Kerranki parempi kun Jennalla!" Netta tuuletti.


Oiva ei saanut ihan kymppiä, mutta seiska sieltä taisi tulla.
"No, seuraavaan kokeeseen mä sitten luenki", Oiva sanoi ja meni siskonsa perässä sisälle.


"Saiksä kympin?" Oiva kysyi hymyillen siskoltaan.
"Sain! Vähänkö mahtavaa!" Netta sanoi ja hymyili kuin aurinko.


Ja taas juhlitaan, mutta tällä kertaa Ellan kasvamista mummin avustuksella.


"Hyvä Ella!" oiva kannusti puhaltamalla torveen.
"No niin, puhallappa nyt", Meri kannusti.


Ja tässä kasvanut tyttönen :)




Tässä kuvaa muodonmuutoksen kokeneesta Ellasta :) Kaunein adoptiolapsi ikinä! O_o

Toivo halusi tyttärelleen vain parasta, joten taaperohuone remontoitiin prinsessalle sopivaksi.

~~~~~~~
Siinä osa, tiedän se on lyhyt, mutta ei voi mitään. Hankalaa tehä tällasesta välivaiheesta osaa, kun juoni mielessä :D Mutta nyt kun saan tän osan julkaistua, niin meen lukemaan teidän uusia osia ja sitten pelaamaan Berryjä eteenpäin! ^^ En nyt jaksa ilmoitella tästä osasta, mutta toivottavasti moni hoksaisi sen itsekin ^^

Kommenttejaa <3
~Napu