Ja uuteen osaan pääsette...

TÄSTÄ

Kiitos vielä teille lukijoille! Ilman teitä, en olisi jaksanut näin montaa vuotta legacyäni pyörittää ♥

~Napu

Pari päätyi ravintolaan viettämään romanttista iltaansa.
"Tilaa nyt jotain sieltä, ihan mitä vaan", Björn tohditti Minttua, joka vain pyöritti päätään. "Nää maksaa ihan liikaa."

Pääsivät sentään yhteisymmärrykseen ruoasta, ja Minttu tilasi samaa kuin miehensä.
"Hyväähän tää on", Minttu myönsi.

Ruoan jälkeen BJ pyysi Mintulta lupaa tanssittaa tätä, ja Minttuhan suostui.

Tanssin lomassa Björniä rupesi lapsettamaan, ja nipistelikin Minttua minkä kerkesi.
"No shh, käyttäydy nyt niinku aikuiset", Minttu yritti toppuutella miestään.

"Älä kato mua noin", Minttu pyysi posket punottaen.
"Ai miks, etkö sä tykkää jos sua nipistelee?" BJ naurahti huvittuneena.
"En tykkää", Minttu myönsi nolona ja oli lähtemässä pois.

"Okei, mä lupaan käyttäytyä. Oot tosi kaunis, mun kulta", Björn kuiskasi ja suuteli vaimoaan.

ps. Tosi hienot vaatteet tolla jannulla tuol takana! Huomaa, et on panostanu :D

Minttu oli teininä aina halunnut kokeilla valokuvauskoppia, joten sai taivuteltua Björnin ottamaan muutaman valokuvan kanssaan.

Ensin söpöiltiin...

...Ja sitten vähän hassuteltiin, Björnin toiveesta.

"En mä pahemman näköinen olekkaan."

"Et niin, just hyvä oot noin."

BJ halusi kokeilla myös biljardipöytää.
"Kukas komistus se siellä pelailee, onkohan se varattu?" Minttu kiusoitteli.

Mintun härnäämisen ansiosta Björnin keskittyminen ilmeisesti herpaantui, tai sitten mies ei oikeasti osaa pelata :D

Ei sen paremmin mennyt Mintullakaan, nainen harjoitteli mukiin osumista, kun pallot olivat liian vaikeita osuttavia.

"Onks kaikki mun kalvosinnapit tallella?"
"Neljä niitä näyttää olevan"


Ennen kotiin lähtöä pari halusi tanssia vielä muutamat hitaat, kun kyseessäkin oli kappale Baby I love you♥

Illan hämärtyessä taksi toi parin kotiin, Björn tosin halusi Mintun kantaa sylissään sisälle asti.

Taulut kertoivat oman tarinansa parin illasta, roikkuessaan makuuhuoneen seinällä.


Pari nukahti onnellisena vierekkäin.
"Kiitos kulta, oli ihana ilta", Minttu hymyili puoli unessa, johon BJ vain hymähti vastaukseksi. "Samoin."

Paluu takaisin arkeen tän kuvan myötä :D Huomatkaa Martti-kissan kasvu.

Komea kolli :)

Marttia oli nyt huomattavasti helpompi halia.
"Altti, altti!" Samuel hihkui ja rutisti kissaa.

"Mä oon niin onnellinen omistavani noin ihanan miehen", Minttu huokaisi aamiaisella. Björn ei sanonut mitään, ilta oli todellakin ollut onnistunut.

Oliverillakin meni paremmin koulussa, ja poika toikin matikan kokeesta kympin mukanaan!

Martille hommattiin kaveriksi Belle niminen kissanpentu ja nämä kaksi olivat heti kavereita keskenään :)

Antero vahtii kaksosten unta, ehkä vähän turhankin vakava ilme kasvoillaan.

Ja mä kun luulin, että Valtteri on se joka herättää Samuelin, mutta aina sitä oppii uutta :D

Berryt todellakin rakastivat eläimiä...

...ja ihan myös sieltä nuorimmasta päästä.

Kahden kissan ja yhden papukaijan lisäksi Berryille hankittiin myös yksi pullasorsa.
"Shemsus olenm minämums!"
Oho, niinpä olikin. Eli tässä on siis Oliver.

Oliver sai monesti ukista pelikaverin, josta oli ihan innoissaan. Poika otti mallia kaikesta mitä ukki teki, ja onnistuikin siinä aika uskottavasti.

Mintulle oli kertynyt kahden raskauden jälkeen mukavasti raskauskiloja, eikä tilannetta ollut parantanut yhtään Mintun kotona oleskelu. Ehkä toi liikunnan harrastaminen ei ole hullumpi idea?

"Koljaa kylpyamme! Valtti aluaa ylpemään!"
"Mä oon siivooja, ei se kuulu mun..." "Koljaa!"

Haha, hienoa Valtteri! ;D

Ei Oliver ollut Jenniä unohtanut. Tyttö ravasi Berryillä lähes joka päivä ja muisti pitää seuraa myös Paukulle :)

Poika päätti tehdä tytölle muodonmuutoksen, sillä pian heistä tulisi teinejä. Ei mikään hullumman näköinen! :o

"Kiitos Oliver, sä oot ihana!" Jenni kiitteli ja halasi poikaa.

Samana iltana olikin kaksosten synttärit. Minttu ja Netta saivat kunnian avustaa puhaltamisessa.

Kannustusjoukoissa Antero ja Oliver.

Ensimmäisenä puhallusvuorossa Valtteri...

...ja sitten Samuel.

BJ ei päässyt poikien synttäreille, sillä hänellä oli iltavuoro :(

Tässä kasvaneet kaksoset ---> muodonmuutokseen!

"Valtteri, esittäydy sä eka", Samuel ehdotti, mutta Valtteri kumosi ajatuksen heti.
"Mä syön nyt, mene sä."

Samuel Berry

Valtteri Berry

Poikien huonetta rempattiin kasvamisen jälkeen, ja siitä tuli tämännäköinen:

Pojille ostettiin yhteisenä lahjana rummut (joita eivät kuitenkaan voi soittaa kuin vasta teininä), mutta Björn oli enemmän kuin innoissaan!

Kuullessaan pauketta poikien huoneesta, Minttu päätti tulla tarkistamaan asian.
"Eikös me ostettu noi rummut pojille?" Minttu ihmetteli ja katsoi huvittuneena Björniä.

"No siis pitäähän jonkun nää tota... Vir... Virittää ja mä ajattelin tehdä pojille sen palveluksen", Björn selitti nolona. Mies ei halunnut paljastaa, että hän mielellään soittelisi itsekkin näitä rumpuja.

Sen lauseen jälkeen BJ nousi rumputuoliltaan pettyneenä.
"Mikset sä soita enää?" Minttu naurahti.
"Noku sä sanoit etten saa soittaa", Björn valitti ja marssi kohti ovea.

Minttu kuitenkin pysäytti miehen vaelluksen ja silitti tätä poskesta.
"Kyllä sä niitä saat soittaa, mä vaan kiusasin."

Kaksosten ensimmäinen koulupäivä koitti, ja pojat heräsivät todella aikaisin, paljon ennen koulun alkamista. He kertasivat yhdessä, miten toimisivat tietyissä tilanteissa.
"Ai miks mun pitää mennä pulpetin alle, ja kaataa vieruskaverin tuoli samalla?" Samuel epäröi veljensä suunnitelmaa toimia opettajan saapuessa luokkaan, mutta myöntyi sitten lopulta.

Kelloa ei kuitenkaan voi pysäyttää, ja bussiin nousemisen aika tuli kuin tulikin.

Minttu päätti leikata vähän hiuksiaan ja muutenkin uudistaa tyyliään. Minusta ne sopii, en tiedä teistä :)

Illalla pojat leikkivät yhdessä palikoilla, viimeistä kertaa. Oliverista oli tänä iltana tarkoitus kasvaa teini.

Oliver halusi kuitenkin suorittaa toimintonsa yksin, muiden nukkuessa, sillä häntäkin väsytti ja halusi suoraan kasvamisen jälkeen nukkumaan.
"Toivottavasti Jenni haluais olla mun kanssa ikuisesti."

Kasvu...

...ja puff! Siinä on Oliver teininä :)

Jennillä oli syntymäpäivä samana iltana kuin Oliverilla, ja tuli tämän synttäreille yllättäen.
"Haluaisitko sä lähteä mun kanssa ajelulle keskiyön jälkeen?" Jenni ehdotti ujosti.
"No mikäs siinä", Oliver vastasi.

Ja tässä parempaa kuvaa Oliverista :) Komea on poika, sopivasti molempia vanhempia.

Jennillä ilmeisesti rahaa, kun tuollaisella kaaralla tuli poikaa hakemaan :D
"Olikohan tämä sittenkään niin hyvä idea..." Poika tuumi, mutta veti kuitenkin oven kiinni. Kerran sitä vain elettiin!

Valtteri ja Samuel olivat heränneet aikaisin,  eivätkä kumpikaan tienneet Oliverin lähdöstä mitään.

Myös vanhukset olivat heränneet samoihin aikoihin kaksosten kanssa. Aikainen lintu madon nappaa!

BJ mieli ylennystä, joten oli liittynyt vanhusten seuraan. Minttu jäi yksin nukkumaan.

Paukku oli myös karkumatkalla, ihan niinkuin Oliver :D

Muutaman tunnin kuluttua ovi napsahti hiljaa kiinni ja Oliver asteli sisään tyytyväisenä illastaan.
"Kyllä mä osaankin olla ovela!"

"Miten sun karkumatka sujui?"
"KRAAAAAAAAA!"
"Aivan, ymmärrän."

Netta ei soitellut viulua turhaan. Hänet tultiin kutsumaan salaiseen kerhoon :)

Soittamisen jälkeen Netta ajatteli mennä jatkamaan uniaan.
"Kyllä sinä oletkin tunnollinen poika, kun heräät näin aikaisin tekemään läksyjä", Netta ihaili. Oliver oli vain hiljaa ja hymyili.

Vaikka Oliver oli kasvanut, hän silti tunnollisesti huolehti talon kissoista.

Björnin ja Oliverin välit olivat lähentyneet entisestään. Oliver oli Björnille kuin oma poika.

Antero antoi periksi ja myönsi, että talo kaipaisi hiukan järjestystä.

Kun Björnkin oli saanut haluamansa ylennyksen, oli Berryillä varaa tilata palveluita kotiapulaisen lisäksi myös...

...mekaanikolta...

...sekä puutarhurilta.

Oliver piti salaisen ajelun jälkeen Jenniin tiiviisti yhteyttä. Hän oli huomannut pitävänsä Jennistä enemmän kuin kaverina, ja Jennin vieläpä tuntevan samoin.

Tytöstä poika ei ollut vielä kertonut kenellekkään, mutta Netta yllätti heidät 'salaiselta tapaamiseltaan'.

Aluksi Netta tuijotti paria lähes ilmeettömänä, kunnes puutarhuri tuli sekoittamaan ajatukset.
"Nyt puutarhanne loistaa taas! Mukavaa päivänjatkoa!"
Netta unohti mihin oli jäänyt ja käveli normaalisti työautoonsa, kuin ei olisi nähnytkään mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

"Koska sä aiot esitellä mut sun perheelle?" Jenni kysyi nuorten halaillessa talon edustalla.
"Eiköhän mummi kerro susta mun perheelle tarpeeksi nopeasti, mutta kyllä mä tässä pian", Oliver ujosteli.
"Okei, ei mitään kiirettä."

Pari unohti ajankulun kokonaan toisiaan katsellessa.

Lähes tauottoman tuijotuksen Oliver katkaisi lauseellaan: "Tiedätkö Jenni..."

"Mä rakastan sua...", Oliver sanoi ja suuteli tyttöä.

"Haluaisitko sä seurustella mun kanssa?"
"Enemmän kuin mielelläni, hupsu", Jenni naurahti pojan suudellessa tämän kättä.

"Niin, ja rakastan mäki sua", Jenni myönsi ja halasi tätä. Oliver oli löytänyt elämänsä naisen, eikä halunnut päästää tästä irti.

~~~~~~~~
Siinä teille osa :) Mitäs piditte? Oliko Jennin ja Oliverin yhteenpäätyminen yllättävä, vai ennalta arvattava käänne? Heittäkää kommenttia ihan mistä tahansa :)

~Napu

Perustelut: Lyhenteestä saa loistavasti selville kenestä on kyse, ja se on juuri sellainen mitä hain. Ei kuitenkaan muistuta liikaa mitään oikeaa nimeä, joka on ihan vaan hyvä juttu! Kiitokset kuitenkin kaikille lempinimien ehdottelusta. Päätös oli kaikesta huolimatta erittäin vaikea, uskokaa pois! :D Simssiliini siis keksi tuon lempinimen joten taputukset hälle (heille) ;) *tapu tapu* ♥

Simssiliinille: nii ja palkinto muuttui vähän matkalla, mutta hyödyt siinä perijä-äänestyksessä, sillä saat äänestää kahdesti :) Joko samaa simiä tai sitten kahta eriä. Muistutan sua kuiteski vielä siitä, kunhan perijä-äänestys koittaa :D Kiitos vielä! ♥

Nonii menkäähä lukemahan! :D

Vaikka Antero seurasi synnytystä vierestä, tajusi vanhus vasta lapsen nukkuessa kehdossaan Mintun synnyttäneen :D

Kun BJ tuli töistä kotiin, Minttu ja Antero esittelivät uudet tulokkaat.
"Voi kun ne ovatkin suloisia! Ja Vielä poikia kummatkin!" BJ huokaisi haltioissaan.
"Annoin niille nimet Samuel ja Valtteri, saat valita kumpi tulee kummalle", Minttu sanoi ja Björn rupesi miettimään.

"Tämä on ihan selvästi Valtteri..."

"Ja tämä pikkukaveri on suorastaan syntynyt Samueliksi", BJ lörpötti pikkuisille.

Tässä vielä tarkempaa kuvaa Samuelista (:

Tähän väliin huonemuutokset. Eli siis nykyinen versio on tässä:

Vauvoja kun on kaksi niin he eivät tuohon pieneen huoneeseen mahtuneet, joten Oliver päätyi pienempään huoneeseen (: Ja takaisin --->

Oliverille myös esiteltiin pikkusisarukset ja Oliver olikin erittäin mielissään siitä, että vauvat olivat poikia. Tytöt ovat kuulemma ällöttäviä ;)

"Mä oon niin iloinen siitä, että sä oot mun kanssa", Minttu totesi onnellisena ja halasi miestään.
"Niin kauniit lapset."

Antero oli sitä mieltä, että Oliver saattaisi kokea yksinäisyyttä kahden vauvan synnyttyä, joten sai loistoajatuksen, jonka meni kuiskaamaan Mintulle.

"Mitäs sanot? Eikö oliskin kiva tuollaiselle reippaalle pojalle?" Antero supisi ja viittoi Oliveriin päin. Minttu oli samaa mieltä.

Minttu yritti elekielellä näyttää mistä oli kyse, ja toivoi, että Björn osaisi lukea hänen huuliltaan, mitä Minttu tarkoitti.

BJ sai ideasta kiinni ja meni soittamaan salaperäisen puhelunsa ;)
"Äiti, miks te kuiskitte?" Oliver kiinnostui.

"Mene pihalle katsomaan, sitten tiedät mistä me puhuttiin", Minttu kumartui pojan tasolle ja antoi tälle pusun.

Eikä aikaakaan, kun Oliver olikin jo pihalla, ja löysi jotain ihanaa ja pientä!

Poika nosti kissanpennun syliinsä ja kantoi sen sisälle asti.

"Tervetuloa kotiin, Martti", Oliver sanoi helliessään pikkuista. Tällaista yllätystä hän ei osannutkaan odottaa!

Martille ostettiin kaikki tarvittava, mitä kissa tarvitsee.

Oliver oli pennusta niin iloinen, ettei malttanut antaa sen tutustua uuteen kotiinsa.

Björniä nauratti.

"No, mitäs Oliver tykkäsi?" Minttu kysyi hymyillen.
"Ihan onnessaan poika sen kanssa leikki. Yllätys meni kyllä nappiin!" Björn totesi ja jatkoi hikoilemista.

Myös Antero oli päättänyt tulla nuorten kanssa kuntoilemaan. Yksin se oli niin tylsää.

Minttu ei jaksanut olla ihmettelemättä ja iloitsematta pienokaisistaan.

"Kiitos äiti ja isi tosi paljon Martista. Mä oon toivonutkin kissaa! Mistä te tiesitte?" Oliver sanoi ujosti hymyillen.
"Me ajateltiin, ettet tunne oloasi yksinäiseksi meidän aikuisten hoitaessa kaksosia." "Kiva kuulla että pidit!"

Kuten kaikista muista kaksosista, Samuelista ja Valtteristakin huomasi, että pojat ovat kaksosia. Yksi hoitopöytä vain hankaloitti tilannetta...

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä ;)

Kaksoset olivat niin suloisia, etteivät Berryt malttaneet antaa heidän nukkua ollenkaan.

BJ oli kuitenkin aika paljon töissä, joten ei pahemmin kaksosia hoidellut.

Silloin tällöin vanhemmilla oli kahden keskeistä aikaa.

Vihdoin oli viikonloppu, joka tarkoitti, että Oliver sai pelata pleikkaria jo aamulla. Netta ei ollut siihen mitään parhainta seuraa :D

Kaksosten synttärit koittivat...

...nopeammin, kuin Minttu olisi osannut arvata. Samuel puhalsi ensin Björnin avustuksella.

Näin sitä kasvetaan!

Valtteri oli kaksosista nuorempi, joten puhalsi Samuelin kasvun jälkeen Mintun avustuksella.

Ja puff! (:

Haha! Antero joko tuulettaa kainaloitaan, tai yrittää lausua jotain loitsua :D

Samuel muodonmuutoksen jälkeen...

...ja Valtteri. Söpöjä ovat! Ihanat nappisilmät :3

Mistäs sitä ollaan noin pitkästyneitä?

Ilmeisesti ensimmäiset pottailut eivät olleet sitä suurinta herkkua. Ylpeiltä vanhempien kuitenkin piti näyttää, joten pari hurraata niin se oli siinä :D

Ihania karhunpoikasia!

Yksi niistä hetkistä, kun Minttu saa pitää miestään vierellään...

...Mutta ne hetket eivät kestäneet kauaa. Yleensä Valtteri oli se, joka kirkui ja Samuel se, joka heräsi veljensä kiljuntaan.

Valtteri oli oiva herätyskello myös Oliverille.
"Onko ton pakko huutaa..?"

Ensimmäisenä Oliver tarkisti, että Martilla oli ruokaa...

...ja sitten piti hiukan seuraa Paukulle.

Samuel kun ei koskaan kirkunut, pojasta ei koskaan tiennyt oliko tämä hereillä. BJ sattui paikalle juuri oikeaan aikaan, ettei Samuelin tarvinnut kehdossa kauaa virua.

Martti oli myös perheen pienempien suosikki, eikä Martti muutamaa haliruttua pistänyt pahakseen.

Vaikka pojat olivat keskenään niin erilaisia, silti he olivat toistensa parhaat kaverit.

Monesti laitettuaan pojat päiväunille, Minttu katseli haikeana ikkunasta ulos. "Kunpa Björn olisi enemmän kotona..."

Viime aikoina Netta oli viettänyt entistä enemmän aikaa ompelukoneen parissa. Joskus hän suorastaan unohtui koneen ääreen useammaksi tunniksi.


Eräänä päivänä ennustajaeukko saapui Berryjen pihalle tutkimaan lasipalloaan.

Minttu päätti tutustua eukkoon aikansa kuluksi. Ei siitä haittaakaan olisi.

Ja juuri samana päivänä Oliver oli tuonut uusimman kaverinsa kotiin koulusta. Tyttö oli juuri muuttanut Roselandiin, eikä tuntenut paikasta ketään.
"Mu-mun nimi on Oliver, entäs sun?" Oliver esitteli itsensä ujona.
"Mä oon Jenni."

Lapset tulivat erittäin nopeasti juttuun ja hetken päästä heillä oli oma esitys Berryjen etupihalla.
"Tulkaa katsomaan taitavaa käsillään seisojaa!" Jenni kailotti ja yritti saada ohikulkijoita kiinnostumaan.

Silloin Oliver huomasi, ettei Jenni ollut yhtään samanlainen, kuin luokan muut tytöt. Hän oli mukava ja tosi kiva kaveri.

Jennikin piti Oliverista kovasti, vaikka hänelläkin oli ollut ennakkoluuloja pojista.

Oliver halusi kokeilla tanssittaa tyttöä. Niin hän oli nähnyt monissa Simsey leffoissakin poikien tekevän ja hyvinhän se sujui.

Samaan aikaan isovanhemmat opettivat kaksosia kävelemään, hiukan helpompia askeleita, kuin Oliver Jennin kanssa pihalla.

Minttu suunnitteli usein soittavansa jollekkin ystävälleen, jos tämä vaikka lähtisi hänen kanssaan shoppailemaan, mutta idea ei kuitenkaan edennyt ikinä luurille saakka.

Björnillä oli vihdoin vapaa ilta, joten halusi viettää sen ajan Mintun kanssa.
"Rakas, mä oon pahoillani, kun mun työt kestää aina niin myöhään. Mulla kun on vaimona tollanen kaunotar, niin mielummin mä kotona olisin", BJ sepusti ja suukotti Minttua käteen.

"Kyllä mäkin haluaisin, että sä olisit kotona, mutta onhan sun käytävä töissä. Mulla on vaan aina niin ikävä sua", Minttu huokaisi ja painoi päänsä Björnin olalle. Silloin miehellä välähti.

*Kaksoset oppivat kävelemään, että ihan tarkoituksella nuo merkit tuossa ;)*

"Suostuisitko sä mun kanssa treffeille?" Björn ehdotti ja iski silmää.
"No mikä leffa katotaan?" Minttu kysyi normaalisti.
"Ei me oltais kotona. Mennään ihan ravintolaan syömään ja pidetään hauskaa kahdestaan. Miltä kuulostaa?" BJ jatkoi ja sai Mintun silmiin toivon kipinän.

Minttu kävi kysymässä äidiltään, laittaisiko tämä lapset nukkumaan ja sopisiko tällainen heille.
"Kyllä se sopii, mukavia treffihetkiä sitten!" Netta sanoi ja halasi tytärtään.
"Kiitos äiti, oot kultanen."

Pari puki hienommat vaatteet päälleen ja lähtivät matkaan. ;)

~~~~~~~~~~~~
Haha! Jätän tän osan tähän ;p Ja pahoittelen osan useammassa kuvassa esiintyvistä merkeistä! Osan jätin ihan tarkoituksella näkyviin, mutta jotkut olivat jääneet kuviin vahingossa!

Kommentteja?

~Napu

Oliverin kasvettua taaperoksi, kiltteys ei kadonnut mihinkään.

Minttu kävi useasti illassa peittelemässä poikansa.

Oli alkanut normaali taaperovanhempien arki. Minttu oli päättänyt ottaa vastuulleen pottailun...

...kun taas Antero selkäkivusta huolimatta halusi opettaa pojan kävelemään.

Björn jo melkein asui Berryillä, kun oli heti aamusta herättämässä pikku Oliveria.
"Isi ottaa tyvii!" Oliver hihkui innoissaan ja ojensi käsiään kohti Björniä.
"Niin, no kyllähän mä äitiäs rakastan tosi paljon ja toivoisin, että meistä tulisi joskus pari, mutta älä kerro äitilles, ethän?" Björn sepitti Oliverille, tietämättä kuitenkaan, että Minttu ja Nettakin olivat kuulemassa.

Björn päätti kuitenkin jättää pojan vielä nukkumaan, mutta kääntyessään ympäri, huomasi Mintun seisovan ihan selkänsä takana.
"A-ai säki olit täällä... Eh, ehe..." Björn kakisteli vaivautuneena.
"Olinhan mä. Ihan kiva kuulla mitä sä ajattelet musta..."

"...Kun näin mä ajattelen susta", Minttu sanoi, ja antoi Björnille pienen suukon huulille.

Pusun jälkeen Björn oli vähän nolona, ja katseli kaikkea muuta, kuin Minttua.
"Olitko sä tosissas mitä sä musta sanoit? Että sä haluaisit mun kans jotain vakavempaakin, kun mä oon nimittäin miettiny ihan samaa. Sä olisit ihan unelma mies", Minttu selitti posket punottaen.

Björn kietoi kätensä Mintun kaulaan.
"Tietenkin haluaisin. Mä oon rakastunu suhun", Björn tunnusti. Minttu ei saanut sanaa suustaan. Björn oli niin ihanan aito.

Hetkeä myöhemmin Björn irroitti otteensa Mintusta ja polvistui tämän eteen, samettinen rasia avattuna, jossa tyynyllä kimalteli kaunis sormus.
"Minttu rakas, mä ajattelin, että kun me ollaan jo aikuisia, niin tarviiko meidän tätä enää pitkittää? Mä en pysty enää olemaan susta erossa. Sä oot mun unelmien nainen", Björn lausui.

Minttu ei saanut sanaa suustaan, vaan kurottautui ottamaan sormusta rasiasta.
"Niin, tahdothan sä mun vaimoksi?" Björn varmisti, johon Minttu nyökkäsi vastaukseksi...

...jonka jälkeen pujotti sormuksen sormeensa, ja hyppäsi Björnin syliin.
"Tottakai mä tahdon!"

Pari ei halunnut mitään suurempia häitä, ja olivathan he jo kasvattaneet lasta yhdessä, Björnin ravatessa heillä joka päivä, joten avioituivat saman tien.

"Mun vaimo", Björn sanoi suudellessaan Minttua.

Minttu meni samantien kertomaan uutisista äidilleen, joka oli jo arvellutkin näin jonain päivänä tapahtuvan.

Muutettuaan Berryille, Björn vaihtoi vaatteensa ja meni esittelemään uutta tyyliään Mintulle.
"Enkö ookki komee?" Björn naurahti ja sai Mintunkin hymyilemään.
"Oot sää", Minttu naurahti tahnan valuessa suupielistä.

Björn ei ollut mikään turha mies, kun kokkaaminenkin kiinnostaa ;)

Mintullekkin jäi enemmän aikaa Oliverin kanssa leikkimiseen, kun oli joku, joka hoiti kotia sillä aikaa.
"Taidat olla iloinen, kun isi muutti kans meille?" Minttu hymyili ja pörrötti pojan hiuksia.

Onkohan tuokaan nyt kauheen terveellistä? :D

Kun häistä oli kulunut pariviikkoa, Netta halusi varmistaa vävypojaltaan, että tämä pitäisi tyttärestään huolta.
"Mä en jättäis Minttua koskaan, voit luottaa. Mä rakastan sitä", Björn vakuutti ja sai Netan hymyilemään.
"Kyllä minä sen tiesin."

*Anteeksi katottomuus...*

Nää simsin pingviinit vaan on jotain niin söpöä! :D Takaisin --->

Oliver oli Mintun silmäterä...

...eikä mikään ihme; poikahan on suloinen kuin mikä! :3

Mutta sitä Minttu ei voinut kiistää, etteikö poika muistuttaisi Keimoa. Hän aina salaa mielessään toivoikin, että Oliver ei koskaan epäilisi Björnin isyyttä. Keimo oli kuitenkin aiheuttanut Mintulle syvät haavat, eikä haluaisi niitä avattavan.
"Oliver pääsee nyt uimaan", Minttu hymyili pojalle ja lähti kävelemään kylppäriin.

Mintun onneksi Oliver oli rauhallinen kylvyssä. Yhtäkkiä Mintun mahassa alkoi myllertää ja hän pyysikin, jos Björn katsoisi poikaa hetken.

Ja laattahan sieltä lensi.

Minttu nousi seisomaan ja kasvot pestyään alkoi miettimään, milloin olivatkaan olleet edelliset kuukautiset.
"Ne ovat myöhässä", Minttu kuiskasi puoliääneen.

Pestyään pojan, Björn tuli yllättämään Mintun mietteistään.
"Mitäs sä noin vakavana mietit? Sä oot söpö kun sun huulet on mutrulla", Björn kiusoitteli.
"En mä mitään, mietin vaan, että siitä on jo aikaa, kun mä viimeksi olin vatsataudissa", Minttu keksi, ja tunsi poskiensa punottavan.

"Tuota en usko, et sä sitä olis niin hartaana miettiny", Björn naurahti. "Kerro nyt vaan."
"No, okei... Mä mietin... Et mä oon ehkä raskaana", Minttu sanoi, ja katsoi alas. Björnin silmät kirkastuivat.

"Ihanaa Minttu! Me saadaan lapsi! Voi rakas, oot ihana!" Björn huokaisi onnellisena ja suuteli Minttua. Minttu huokaisi helpotuksesta. Kunpa tämän kertominen olisi ollut edelliselläkin kerralla näin helppoa.

Tässä näette Oliverin räivät puolet. Ehkei siitä mitään ihmeellisen kilttiä poikaa tulekkaan ;)

"Sun pitää mennä lepämään, ettet rasita itteäs", Björn sanoi tomerana ja nosti Mintun syliinsä.
"No eihän pidä, mä haluan olla sun kanssa hereillä", Minttu hymyili itsevarmana.

ps. Ihana toi pytty tuol taustalla! :D

Björn kantoi Mintun sänkyyn, ja jäi hetkeksi pitämään tälle seuraa.

"Ihan totta, ei mun tarvi koko aikaa nukkua!" Minttu nauraa kikatti, mutta ei päässyt karkuun Björnin otteesta.
"Mä nään, että sä oot ihan väsyny. Huijasit mua... Vatsatautikertojahan sä laskitkin...", Björn iski silmää ja hyökkäsi kutittamaan naista.

"Lupaatko levätä, vai pitääkö kutittaa uudestaan?" Björn kiusoitteli, ja oli valmiina kutitukseen.
"Ei, ei ei! Mä nukun!" Minttu nauroi ja myöntyi kohtaloonsa. Björnin päätä ei käännettäisi.

Saatuaan Mintun nukkumaan, Björn meni opettamaan Oliveria potalle.
"Eikö olekkin äiti hassu?"
"Hihi, äiti hattu! Olie pittaa."

Ai ei muka väsyttäny? ;)

Netta päätti vihdoin ja viimein tilata kotipalvelun. Hän ei jaksanut enää siivota töiden jälkeen, eikä viitsinyt häiritä nuoriakaan puhumalla aiheesta, vaikka he siivosivatkin osuutensa. Ihan hyvin tuo nainen hommansa hoitaa! :)

Minttu päätti opettaa Oliverille puhumisen jalon taidon, ja aloitti sen sanalla äiti.
"Äiti", Oliver sanoi ja sai Mintun hymyilemään.
"Hienosti osasit!"

Kesken puheopetuksen Mintun maha-asukki päätti tehdä itselleen enemmän tilaa.

Vanhukset halusivat nostaa taitopisteitään. Anterolla tosin oli vaikea keskittyä shakin pelaamiseen, kun Netta soitti ja hoilasi Frontside Marttie:ta. :D

Olihan Netasta apuakin. Mummi nimittäin opetti Oliverin puhumisen loppuun, mikä Mintulta jäi kesken.

Näin sitä lapsia hoidetaan:
"Pysy nyt siinä!" *huomaa tiukka ote lapsen rintakehän päällä*
"En halua!" *Rimpuilee ja taistelee vastaan*

Ja kyllä... Myös Berryillä.

Minttua hymyilytti. Hänen elämänsä oli tällä hetkellä onnellisempaa kuin koskaan.

Antero, mitä sä oot vetäny?

Oliverilla on mielestään rankka lapsuus...

...jonka sankarina toimii Björn vapauttaessaan pojan kehdosta, sekä viedessä vanhan tuttipullon pesuun.

Björn halusi pojan oppivan lorun, mitä hänelle laulettiin pienenä, eikä pojalta intoa puuttunut. Isi on paras ♥

Mintun toinen raskaus oli huomattavasti hankalampi kuin edellinen, vaikka elämäntilanne olikin parempi. Kivuliaita supistuksia alkoi tulla jo raskauden alkuvaiheessa.

Edellisestä raskaudesta johtuen, Minttu oli erityisen herkkä. Muistot edellisestä raskaudesta tulivat välillä mieleen.

Haha, Björnillä on yhtä iso maha kuin Mintulla, vaikka mies ei ole edes raskaana! :'D

Minttu saattoi välillä tiputtaa muutaman kyyneleen, vaikkei mitään ollut sattunutkaan.
"No rakas, kerro nyt mikä on?", Björn pyysi huolissaan.

"Noku... Mun mieleen palaa välillä ne ikävät muistot mun edellisestä raskaudesta ja välillä mä pelkään, että säkin jätät mut", Minttu nyyhkytti. Björn laittoi kätensä Mintun mahan päälle ja silitti sitä pyörivin liikkein.
"Rakas, mä en ikinä jätä sua, uskothan?" Björn sanoi ja Minttu nyökkäsi.

Kaikki vuoron perään saivat kylvettää Oliveria, kun poika kohelsi minkä kerkesi.

Vauva Mintun sisällä teki asunnossaan laajennuksen. Ei sen tuloon enää mene kauaa ;)

Oliverin viimeinen satu taaperona...

...sillä pojalla on tänään syntymäpäivä. Isovanhemmat tosin olivat ainoat vieraat, sillä vanhemmat olivat nukkumassa.

Ukki auttoi puhaltamisessa ♥

Vanhukset kannustivat poikaa kasvamaan ja poika teki työtä käskettyä.

Tällänen söpöläinen pojasta kuoriutui :]

Kasvun jälkeen Oliver halusi mennä tervehtimään vanhempiaan.
"Äiti, isä. Kattokaa kun mä kasvoin isoksi", Oliver sanoi ylpeänä, mutta hiljensi sitten ääntään, huomatessaan heidän vielä nukkuvan.

Mintulla oli edelleen kipuja, eikä siksi pystynyt liikkumaan kovinkaan nopeaa.

Minttu halusi Oliverin tietävän tulevansa isoveljeksi, eikä poika pistänyt uutista pahakseen.

"Äidin rakas", Minttu sanoi ja kumartui antamaan pojalle pusua.
"Mäki rakastan sua", Oliver sanoi ja hymyili.

Sitten leikittiinkin jo kivi paperi ja sakset -leikkiä. Oliver voitti ;)

Oliverin edellinen huone jaettiin kahtia, ja vielä ainakin toistaiseksi Oliver omistaa sen isomman puolen joka näyttää tältä:



Sinistäpä hyvinkin!

Oliveria jännitti huominen koulupäivä, joten poika meni aikaisin nukkumaan.

Aamulla vanhemmat olivat aikaisin hereillä. He halusivat olla hereillä pojan lähtiessä kouluun ensimmäistä kertaa. Mintulla tosin oli vaikeuksia pysyä hereillä.

"Eikö sun pitäis mennä nukkumaan? Sä oot pilkkiny jo vaikka kuinka monesti, vaikka vesi ei oo ees lähellä", Björn naurahti.
"No Mä haluan olla hereillä, kun mun ensimmäinen lapsi lähtee kouluun ja sitä paitsi, en mä pilki", Minttu puolusteli ja sai Björnin nauramaan entistä enemmän.

Oliver oli itse herännyt syömään aamupalaa, vanhempien keskustellessa joutavia.

Syötyään kunnollisen aamupalan, poika vei astiat tiskikoneeseen ilman erillistä käskyä.

Minttu ja Björn toivottivat Oliverille, joka melkein meinasi myöhästyä bussista, hyvää koulupäivää, ja rupesivat itse syömään aamupalaa.

Oliverin ensimmäinen koulupäivä ei ollut kovinkaan pitkä. Matematiikan testi ei kuitenkaan ollut Oliverille helppo nakki, joten sen vuoksi poika tuli naama mutrulla ulos bussista.

Kaverin poika kuitenkin sai, ja toi hänet heti mukaan kotiinsa.

"...ja sitten ne ufot sanoo plörölöö ja lähtee lentoon!" "Ai jaa, oho!"

Oliverin hyvästeltyä kaverinsa, Mintun synnytys käynnistyi. Tällä kertaa Björn oli kuitenkin töissä, joten Minttu raasu oli tilanteessa yksin...

...jos vieressä kyttäävää Anteroa ei lasketa :D

Ja maailmaan putkahti muutaman tunnin ähellyksen jälkeen suloinen poikavauva! ♥

Minttu meni esittelemään pojalle omaa huonettaan, laski tämän kehtoon...

...ja synnytti toisen pojan. Kaksoset siis! (:

Ja tässä kuvaa kakkosesta (: Söpöjä molemmat, eroavat tosin vain ihonvärinsä perusteella, muuten ovat ihan samannäköisiä, ainakin tässä vaiheessa.

~~~~~
Siinäpä teille jatkoa :) Toivottavasti teitä ei haittaa Mintun ja Björnin pakatessa hynttyyt yhteen, sillä en raaskinut jättää noin hyvännäköistä miestä "käyttämättä" enkä Minttua yksin :3 Poikien nimiä en paljasta vielä, ne sitten seuraavassa osassa ;)

ps. Ehdotelkaa lempinimiä Björnille! En nimittäin jaksa aina kirjottaa sen omaa nimeä, joten lempinimi olis kiva! Eniten mua miellyttävä lempinimi päätyy käyttöön, ja sen keksijä saa vaikuttaa Berryjen yhteen juttuun, jonka paljastan vasta voittajalle! :)

Eli jos et muuta kommenttia keksi, niin pistähän ainakin tuo lempinimi ehdotus, kiitos! Ehdotuksia otan vastaan 11.6.2012 asti :)

Parhaimman lempinimen paljastan vasta seuraavassa osassa :)

Kommentteja! ♥

~Napu

Mulla siis alko kesäloma 31.5! En ole ehtinyt osaa julkaisemaan, mutta luulisin, että tässä pian se ilmestyy (sillä lisään kuvia tässä samalla nettiin ;)) Mulla on kesällä aina silloin tällöin töitä, etten välttämättä ehdi joka päivä pelata tms. mutta silti luulen, että useammin osat ilmestyy nyt kesällä, kuin kouluaikana :)

Eipä mulla muuta, "nähdään" seuraavan osan ilmestyessä ;)
Hyvää kesäloman alkua kaikille! :)

~Napu

"I-isä? ISÄ?!" Keimo toisti sanaa kauhuissaan, ja katsoi vuoroin Minttua, ja vuoroin hänen mahaansa tarkistaakseen, oliko tämä vain sairasta pilaa.
"Ni-niin", Minttu vahvisti.

"Mitä mä kuule nainen sanoin tuosta lasten hommaamisesta? Mähän sanoin, että vasta sitten joskus tosi monen vuoden päästä!" Keimo sanoi vihaisena.
"Muistan hyvinkin, mutta nyt on kuitenkin tilanne se, että meistä tulee vanhempia kuuden kuukauden sisällä!" Minttu puolustautui.

"Miten sä voit ottaa sen noin! Lasten tekijäksikö sä mut oot tänne hommannu, MITÄ?!" Keimo huusi vihaisena Mintulle. Minttu katsoi miestään kyynelkarpaloiden kirvotessa silmiin.
"Ni-niin siinä on kuitenki käyny. Ja mähän oon perijä, ja suvun pitää..."

Antero siirtyi seuraamaan sivusta riitaa.
"Tästä ei seuraa mitään hyvää", Antero voihki surullisena.

"Pitää ja pitää. Hommaat abortin, niin asia on ok", Keimo sanoi hiukan lauhtuneena.
"En varmana hommaa! Tää lapsi kasvaa mun sisällä ja mä oon sen äiti!" Minttu huusi kyynelten valuessa pitkin kasvoja. Keimon viha yltyi hänen sisällään entistä enemmän.

"Mä rakastan sua, susta tulis hyvä isä", Minttu yritti lepyttää.
"Älä selitä. Mä en sun kans rupea isäks", Keimo sanoi tylynä.

"Keimo, mitä sä nyt?!" Minttu itki, kun huomasi miehensä marssivan ulos.
"Mä jätän sut. Mä en kaipaa mun elämään mitään lapsia, joten jos mun ehdotus abortista ei mee läpi, saat elättää sen yksinäs. Mua ei kiinnosta, vaikka se tulis kesken pois, joten siinäpähän itket", Keimo sanoi erittäin vihaisena.
"Keimo, et sä voi tehdä noin! Mä... Mä rakastan sua!" Minttu huusi epätoivoisena Keimon perään, mutta Keimo oli jo mennyt.

Minttu meni makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteitaan ja samalla huomasi kännykkäänsä tulleen viestin.
"Hyvästi! Mä en sua enää rakasta!" Keimo oli kirjoittanut. Viestin luettuaan Minttu purskahti itkuun.

Hän yritti soittaa Keimon kännykkään, mutta Keimo ei vastannut enää.
"Se jätti mut oikeasti", Minttu ei uskonut sitä alkuunkaan. Miten heidän onnensa, näin luonnollisen asian takia meni poikki?

"Voi tyttö pieni, kyllä sä selviät", Netta yritti lohduttaa Minttua.

"Viis Keimosta. Isin kanssa me rakastetaan sun pikkusta, niinkuin suakin", Netta silitteli Mintun masua, mutta sekään ei saanut Minttua hymyilemään.

Tapansa mukaan, Minttu kuitenkin jatkoi ruoanlaittoa.
"Minttu, mä voin kyllä laittaa ruokaa. Mene sinä vain lepäämään, pieni", Netta ehdotti huolestuneena.
"Kyllä mä pärjään", Minttu uskotteli.

Oikeasti Minttu oli ihan hajalla. Hän kuuli edelleen Keimon lausumat sanat päässään. Kaikki ne vihaisena huudetut huudot, koskien Minttua ja vauvaa. Ne satuttivat. Mutta silti, joku osa Mintusta kaipasi Keimoa takaisin.

Onneksi Mintulla oli Björn. Hänelle hän sai kertoa kaiken, mikä vähänkin harmitti.
"Ihanaa kun tulit", Minttu huokaisi.

Mintun kerrottua Björnille koko jutun, Björn oli Mintun puolesta vihainen Keimolle.
"Miten se ees pysty tekemään sulle noin? Sähän oot raskaana, ja se lapsi olis voinu tulla kesken pois siitä järkytyksestä!" Björn ihmetteli järkyttyneenä.
"Sitähän se toivoki", Minttu alkoi taas itkeä.

Björn tuli tapaamaan siitä lähtien Minttua päivittäin ja yritti tätä saada ajattelemaan jotain muuta. Hän halusi olla ystävänsä tukena.

Keimo ei kuitenkaan unohtanut Minttua. Hän kävi lähes joka ilta kaatamassa heidän roskiksensa.
"Vitsin ämmä! Tässä sulle!" Keimo tuhahti, ja potkaisi roskiksen kumoon.

Björnin ystävyyden ansiosta, Minttu oli taas alkanut elää normaalia elämäänsä...

...josta myös Paukku oli tietoinen.

"Mä oon niin onnellinen siitä, kun Mintulla on noin luotettava ystävä", Netta huokaisi onnellisena, istuessaan miehensä kainalossa.
"Niin, hän alkaa vähitellen päästä yli koko miehestä", Antero totesi.

"Sinusta minä en ota eroa ikinä", Antero tunnusti ja sai Netan hymyilemään.
"Voi kultaseni. Ei tulis mieleenkään", Netta jatkoi.

Välillä oli parempia, ja välillä taas huonompia päiviä. Parempina Minttu ei miettinyt Keimoa ollenkaan, kun taas huonoimpina hän itki yötä päivää.

"Mä en jaksa enää tätä! Mun naama näyttää ihan hirveeltä, jos mä jatkan näin. Enää mä en sen miehen perään itke yhtä kyyneltäkään", Minttu päätti, ja pesi naamaansa kyynelistä.

Hän päätti piristyä, olihan hänellä mitä ihanin uutinen sisällään ♥

Kuten jo usean kuukauden ajan, Björn oli Berryillä taas päivällisellä.
"Miten sä oikeesti jaksat mua? Mä aina kerron mun huolista sulle, enkä välttämättä oo aina sitä piristävintä seuraa", Minttu naurahti kummastuneena.
"Päin vastoin. Sä et tiiäkkään kuinka mukava on nähdä sun nousevan tuosta surusta. Sähän oot vahva nainen!" Björn naurahti.
"Ja sä mitä parhain kuuntelija!" Minttu sanoi onnellisena.

Björn oli otettu. Hän ei arvannutkaan, että hänestä oli Mintulle noin paljon apua.

Kun taloon oli palaamassa taas lähes normaali arki, Antero aloitti kuntoilun. Ylennystä varten tietenkin.

Björnin saatua Minttu taas hymyilemään, hän päätti piristää välillä vauvaakin. Minttua nauratti.

Viimeisenä kuukautena Minttu ei enää pystynyt hoitamaan päivittäisiä askareitaan.

Vaikka Keimo ei enää asunut Berryillä, hän silti säilytti lenkkipolkunsa, joka kulki Berryjen talon edustalta, ihan vain kiusatakseen Minttua.

Björn oli taas tullut Berryille lähes aamusta. Hän tiesi Mintun raskauden edenneen niin pitkälle, että hänestä olisi apua enemmän ruumiillisesti, kuin henkisesti, joten siivoili ihan mielellään paikkoja.

Ennen kotiin lähtöä Björn kuitenkin päätti mennä tapaamaan vielä Minttua.
"Ai, sä oot tullu taas käymään?" Minttu kysyi yllättyneenä.
"No joo, eihän susta oo tuossa kunnossa kodin hengettäreksi", Björn naurahti.

Minttu nousi seisomaan ja halasi miestä.
"Ei sun nyt kuitenkaan olis tarvinnu meille tulla siivoamaan. Kyllä äiti ja isä olis sen hoitanu", Minttu naurahti.
"No, hädässä ystävä tunnetaan, vai mitä?" Björn hymyili.
"Sut tuntee kyllä ihan muutenkin. Mee nyt kotiin sinäkin lepäämään. Kellokin on ties kuinka paljon. Kiitos paljon taas avusta. Oot kultanen", Minttu sanoi.
"Eipä mitään."

"Pidä huoli, ettei äitis rehki liikaa", Björn kuiskutteli vauvalle...

...jonka jälkeen lähti kotiinsa.

"Mitäs luulet. Tuleekohan noista kahdesta joskus pari?" Antero kysyi silmää iskien.
"En usko. Minttu sanoi mulle yks päivä, ettei hän aloita mitään suhdetta. Edellinen oli liian raskas", Netta sanoi, jonka jälkeen Antero nyökkäsi. Olihan se niinkin.

Mintun synnytys koitti tasan yhdeksän kuukauden päästä Mintun ja Keimon häistä. Onneksi Björn oli sattunut paikalle, ettei Mintun yksin tarvisi synnyttää.
"Björn auta, tää sattuu!" Minttu huusi lapsen pyrkiessä ulos.

Björn asettui eturintamalle. Antero ja Netta turvasivat selustan.

Usean tunnin jälkeen, Mintun jalat tuntuivat pettävän alta.

Kaiken sen tuskan jälkeen, maailmaan syntyi suloinen poikavauva ♥

"Huh huh, vihdoinkin se on ohi", Björn vilvoitti itseään. Olihan eturintamalla aika rankkaa ;D

Kaikki tulivat innoissaan katsomaan uutta perheenjäsentä.
"Voi miten suloinen!" Björn huusi haltioissaan.

"Me tehtiin se, me tehtiin se, me..."
"Sä mitään tehny. Minttu sen ihan itse synnytti", Netta naurahti miehelleen, joka meinasi ottaa synnytyksestä kunnian itselleen :D


"Mikä sille sopisi nimeksi?" Minttu kysyi Björniltä, joka katsoi Minttua hämmästyneenä.
"Miks sä multa sitä kysyt? Sun lapsihan se on."
"Mä haluan, että se saa nimen, minkä mun paras kaveri on ehdottanu", Minttu hymyili.


"No miten olis Oliver?" Björn ehdotti.
"Se sopii mainiosti", Minttu hymyili liikuttuneena.

*Kiitos Evening:lle nimestä ♥*


Pienestä Oliverista tuli Björnille tosi tärkeä. Mintun ollessa uupunut raskaudestaan ja isovanhempien ollessa töissä, Björn tuli Mintun avuksi lapsen hoitoon.

"Mä en voi uskoa todeksi, että mä oon nyt äiti pienelle pojalle", Minttu hymyili onnessaan, katsoessaan pientä nukkuvaa vauvaa kehdossaan.

Tähän väliin talon pohjapiirros...

...ja kuvaa koko talosta. Jatkuu -->

Kiitos Keimon, roskiksessa asustelevat ötökät löysivät tiensä Berryjen pihaan.

Vaikka Minttu yritti tehdä mahdollisimman paljon kaikkea unohtaakseen Keimon, ei hän siihen kyennyt. Itku tuli aina välillä pintaan.

Onneksi Mintulla oli Oliver :')
"Äidin rakas."

Isovanhempien onni senkun vain jatkui.

Netta kulki nykyään töissä näinkin hienolla autolla! ;) Päiväpalkka 2 100§ :o

Mintun ollessa kotona kahdestaan isänsä kanssa, heillä syntyi syvällisiä keskusteluita.
"Miten se Björn ravaa täällä melkein jokapäivä? Veikkaisimpa, että mies on rakastumassa suhun", Antero totesi Mintulle.
"No eikä, me ollaan vaan kavereita", Minttu sanoi vaivautuneena. Ei hän voinut olla ajattelematta, etteikö Björn olisi komea ja aika ihanakin, mutta suhdetta nainen ei halunnut.

"Siitä miehestä tulis sulle oiva puoliso", Antero kiusasi.
"Isää..." Minttu naurahti ja pyöritti päätään.

"Ei kun ihan tosi. Harkitse edes asiaa. Komea ja erittäin mukava mies", Antero jatkoi ja iski silmää.
"No okei, mä mietin sitte. Mut me ollaan ihan totta vaan kavereita, eikä ystävyys toimi, jos siihen muodostuu suhde", Minttu huokaisi kyllästyneenä, mutta samalla huvittuneena.

Aina kun Minttu vei roskia ulos, pönttö oli kaatunut ja Keimo hiippaili parinkymmenen metrin päässä paikasta.

Mintun ollessa kotona, hän teki tuttavuutta uusiin naapureihin. Ystävät oli se, mitä hän nyt tarvitsi.

Netta ompeli aikansa kuluksi äidiltään perimällä ompelukoneella. Se oli helmpompaa, kuin Netta olisi uskonut.

Minttu sai rauhassa viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa...

...kun Oliver oli niin rauhallinen lapsi, joka nukkui koko yön, heräämättä välillä ollenkaan.

Haha, näyttää ihan siltä, niinkuin Netta kaatais noita muroja suoraa Paukun suuhun :D Sanokaa sit, jos mä hössötän tosta Paukusta liikaa. Se on musta vaan nii söpö!

Oliver oli isovanhempiensa suosikki.

Jokainen melkein kilpaa halusi hoitaa poikaa. Monesti Minttu ei ehtinyt hoitaa vauvaa ollenkaan, kun kaikki muut olivat täyttäneet Oliverin tarpeet :D

Oliverin syntymäpäivänä Minttu heräsi keittiöstä kuuluvaan kolinaan ja vaatteet puettuaan löysi Björnin sieltä laittamasta aamupalaa.
"Björn, miks sä... Miks sä et nukkunu tänään vähä pitempään ja tullu vaikka sitten illemmalla käväisemään?" Minttu ihmetteli.
"No, onhan tänään pojan synttärit, ja sitä paitsi, mä haluan olla avuksi", Björn sanoi viattomana ja jakoi lautaset pöytään.

Minttu ja Björn juttelivat mistä tahansa asiasta, jopa vaippojen vaihdosta. Netta ei enää meinannut uskoa Mintun väitettä siitä, etteikö hän pitäisi Björniä muunakin kuin ystävänä.

Antero kärsi kovista selkäkivuista välillä. Silloin mies otti vähän rennommin ja piti töistä vapaata.
"Tätä se vanhuus sitten teettää."

Illalla Oliverin syntymäpäivä koitti. Paikalla olivat kaikki muut paitsi Björn, joka ei työvuoronsa takia päässyt Berryille juhlimaan.

Noin ne vaan kasvaa :D Muodonmuutokseen! ->

Tässä kasvokuvaa pojasta. Aika paljon isänsä näköinen, mutta erittäin suloinen :3

 ~~~~~~~~
Siinäpäs se osa sitten :) Toivottavasti oli odottamisen arvoinen! Osassa kuvat ja teksti saattoivat hieman töksähdellä, mutta toivottavasti se ei haitannut lukemista!
Kommentteja ♥

~Napu